Cyberpunk maailmaa erityisen tehokkaasti kuvannut Blade Runner on vuosikymmenten jälkeen saanut jatkoa. Monella tavalla jatko-osa on hyvin uskollinen edeltäjälle ja tunnelma on samalla tavalla erinomainen kuin aiemminkin.

 

 

 

Ensimmäinen elokuva olisi hyvä olla nähtynä, jotta tästä elokuvasta saisi oikeasti jotakin irti. Sanotaan että hyvin pitkään tuntuu että tämä on ihan oma elokuvansa, mutta kyllä loppupuolella alkaa olla paljon juttuja joka käy oikeasti järkeen vain jos ensimmäinen elokuva on nähty.

Pari avainasiaa tässä maailmassa ovat replicantit ja blade runnerit. Replicantti on eräänlainen keinoihminen ja blade runner on tälläisen metsästäjä. Tähän sisältyy paljon muutakin mikä tulee elokuvan aika hyvin ilmi ja tarina kasvaa todella hienosti, puhumattakaan siitä, miten hyvin se päättyy.

Elokuvan päähenkilö on LAPD:n konstaapeli K (Ryan Gosling). Kehittyneenä replicanttina K on erittäin tehokas työssään ja hyvin kuuliainen esimiehiään kohtaan, pääasiassa hänen esimiehensä on komisario Joshi (Robin Wright). Yksi simppeli replicantin haku johtaa kuitenkin hyvin isoihin kuvioihin, jotka voivat puolestaan johtaa koko maailman järjestyksen muuttumiseen. Hyvin pian K on vastakkain useiden eri tahojen kanssa joista vaikutusvaltaisin on mahtimies Wallace (Jared Leto), uusien replicanttien luoja mutta ehkä tärkein, on Rick Deckard (Harrison Ford).

Elokuvan tarina kehittyy hienosti ja päättyy upeasti. Ongelmallista on kuitenkin se, että hyvin monet asiat elokuvassa eivät vain ole mitenkään eeppisiä saati poikkeuksellisen hyviä. Ne eivät ole varsinaisesti huonoja mutta todella usein se jokin vain tuntuu puuttuvan.

Sanoisin että eräs jännä asia tämän ja alkuperäisen välillä on siinä, että Blade Runnerissa Deckardin oletti olevan normaali ihminen. K:sta huomaa hyvin äkkiä että hän on replicantti. Tämä saa ajattelemaan tätä elokuvaa aivan erilaisella tavalla kuin ensimmäistä, vaikka ne ovatkin tyylillisesti erittäin lähellä toisiaan.

Yksi elokuvan kaikkein suurimpia heikkouksia on se pituus. Tämä on lähes kolmituntinen elokuva, mutta toisin kuin monet muut reilusti yli kaksituntiset elokuvat, Blade Runner 2 muuttuu lopulta puuduttavaksi. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, milloin elokuva on väärällä tavalla pitkä. Tämä johtuu osittain siitä että monet kohtaukset elokuvassa on myös pitkiä. Tunnelman annetaan rakentua omalla painollaan ja jotkut kohtaukset tuntuvat kestävän ikuisuuden ja etenevät hyvin hitaasti.

Elokuva tosin nauttii tyylikkyydestään ja näyttävä pakkaus tämä todellakin on. Cyberpunk maailma on erittäin upeasti tehty ja luo erittäin hienon vaikutelman. Näyttävyydessä elokuva pääsee erittäin pitkälle ja onnistuu todellakin tarjoamaan paljon hienoa sisältöä, myös monissa hyvin pienissäkin asioissa.

Se tyylikkyys tuntuu myös. Toimintakohtauksia on vähän, mutta niissä on todella hienoa sisältöä. Taistelu on näyttävää ja sopii tälläiseen tunnelmaan erittäin hyvin. Sääi onkin että toimintaa ei ole kovin paljoa. Maailman esille tuominen on paljon tärkeämpää ja siihen elokuvassa on selvästikin panostettu paljon enemmän.

Mitä tulee roolitöihin, niin muutama erottuu vahvasti edukseen, pari tekee ihan hyvän roolityön ja sitten on niitä mitkä vain eivät toimi.

Ryan Gosling on omassa roolissaan erittäin hyvä. Hän tuo hienosti mukaan sen robottimaisen tyylikkään ilmeettömyyden ja eleettömyyden. Hän on tunteeton valtaosan ajasta ja se toimii. Vastaavia hahmoja hän on tehnyt ennenkin mutta K erottuu parilla tavalla joukosta, ei paljoa, mutta tarpeeksi.

Jared Leton roolityö Wallacena on hieno. Hänen kuolemanrauhallinen olemuksensa on todella hieno. Wallace on vähäneleinen, pehmeäsanainen mies joka on monella tavalla kuin replicantti itsekin. Tämä on monella tavalla hyvin mitäänsanomaton hahmo, mutta siinä on sitä jotakin mikä vain toimii.

Ana De Armas on itselleni vähän vieraampi näyttelijätär mutta Joi on monella tavalla todella onnistunut roolisuoritus. Tähän hahmoon on saatu todella hienot piirteet ja kokonaisuudessa hahmo on todella toimiva. Tässä kohtaa ne monet pienet yksityiskohdat varsinkin toimivat.

Viimeinen yllättävän hyvä on Carla Juri joka esittää tri Ana Stellineä. Hän on elokuvassa mukana aika lyhyen ajan, mutta jää erittäin positiivisesti mieleen. Hänen hahmossaan on monta erittäin hienoa puolta ja hän on muutenkin todella ihastuttava henkilö.

Elokuvan kaikkein heikoin lenkki on Wallacen ykkösreplicantti Luv, jota esittää Sylvia Hoeks. Näyttelijätär on minulle ihan vieras eikä tee kovin hyvää roolisuoritusta. Tässä ei vain ole mitään mikä oikeasti toimisi. Luv on hyvin tylsä ja enemmänkin rasittava hahmo. Sinänsä sääli, sillä hän on elokuvan tärkeimpiä hahmoja, varsinkin mitä tulee tähän "pahispuoleen". Jos tämän pitäisi olla tämän elokuvan Roy Batty, niin se on iso pettymys.

Blade Runner 2049:n suurimmat heikkoudet ovat sen pituudessa ja tietyssä tylsyydessä. Mukana on monia niin hyviä kohtauksia mutta vastapainona on iso joukko todella heikkoja kohtauksia. Monissa kohtauksissa musiikki on kaikenlisäksi räjähtävän kovalla. Toimintaa on aivan liian vähän, mutta monia hienoja yksityiskohtia riittää ja kyperpunk maailma tulee upeasti esille.

Itse sanoisin että tämän elokuvan vahvuus on tyylikkyyssä ja tunnelmassa. Tässä on monta erittäin upeaa hetkeä, kun loppupuolen lumisade-kohtaus. Lopetus on todella hieno, mutta se lopputaistelu hyvin heikko.

Jos pitäisi vertailla tätä ja ensimmäistä elokuvaa, niin kallistuisin kyllä hieman ensimmäisen Terä Juoksijan puoleen. Se on pituudeltaan paljon tiiviimpi paketti ja silti tunnelmallisuudessa ja tyylikkyydessä todella hieno. Lisäksi loppupuolen sadekohtaus on todella hieno. Jatko-osan lumikohtaus on myös todella upea, mutta jatko-osa tuntuu liian pitkältä. Monet asiat ovat kyllä paikoillaan ja Blade Runner 2049 on hyvä elokuva. Blade Runner maailman ja sarjan ystäville, varmasti katsomisen arvoinen.

 

+ Cyberpunk tunnelma ja tyylikkyys

+ Monet todella hienot kohtaukset

+ Tarina

 

- Ajoittain tuntuu todella hitaalta

- Hieman pitkäveteinen

- Heikko "pääroisto"

 

Arvosana: 6,8

 

Loistokas