Koiran tarkoitus miettii juurikin sitä mitä elokuvan nimi antaa ymmärtää. Kun tarinan päähenkilö kuolee, hän syntyy uudelleen, eri rotuisena, uuteen alkuun. Mutta muistojensa kanssa, joiden avulla hän alkaa miettiä, että mikä hänen tarkoituksensa oikeastaan voikaan olla.

 

 

 

Itse olen katsonut monta koira aiheista elokuvaa ja taso on heitellyt. Max ja Red Dog ovat kumpikin omalla tavallaan oikein hyviä, vaikkakin todella erilaisia elokuvia, mutta koiraelokuvien joukossa on yksi ylitse muiden: Hachiko. Kyseisen elokuvan ohjaaja, Lasse Hallstrom on ohjannut myös tämän elokuvan ja tiettyjä teemallisia ja ideallaisia yhtäläisyyksiä on. Dog's Purpose ei kuitenkaan pääse sille samalla voimakkaalle draamalliselle tasolle, jolle Hachiko ylsi.

Elokuvan alussa tutustutaan tarinan päähenkilöön. Josh Gadin ääninäyttelemään koiraan joka huomaa nopeasti, että kun hän kuolee, hän vain syntyy uudelleen, uuteen kehoon, eri rotuun. Koira alkaa oppia enemmän elämästä kun hän päätyy yhteen Ethan nimisen pojan kanssa ja saa nimekseen Bailey. Sitten hän alkaa tutkailla ympäristöään ja oppia kokoajan lisää. Siinä samalla hän alkaa kokemuksiensa pohjalta miettiä että mikä hänen tarkoituksensa onkaan.

Tarina seuraa pääasiassa koiraa tämän eri kehoissa joihin kuuluvat niin Bailey, Buddy kuin Elliekin. Riippumatta siitä missä kehossa mieli on, ei koiran ajatusmalli juuri muutu, vaikka hänen tehtävänsä ja rotunsa rajoitukset muuttuvatkin. Yhdesäs hetkessä hän on poliisikoira ja äkkiä hän on lyhyt ja hännätön. Tälläiset pienet näppärät ajatukset saavat tarinan tuntumaan todella hyvältä. Etenkin kun miettii että miltä koirasta mahtaa tuntua, kun hän äkkiä onkin aivan erilainen.

Päätarinan lisäksi mukana on toinenkin tarina, mutta pääpaino on aina siinä miten koira näkee maailman ja ihmisten monet eri elämänvaiheet. Rakastumisen, menetykset, perheen kasvun, ikääntymisen ja vaikeudet. Tosielämä on kokoajan läsnä ja pikku hiljaa koira alkaa oppia siitä enemmän ja enemmän. Kohdaten samalla monenlaisia omistajia, osa parempia ja osa huonompia.

Vastapainona tälle on kokoajan läsnä se tietty koomisuus, kuten se miten koira tulkitsee kissaa, tai aasia. Samoin se millaiseksi koira tuntee olonsa erilaisissa tilanteissa.

Vaikka Dog's Purpose onkin hyvin rento elokuva, niin siinä on myös draamallisesti vahvoja kohtauksia ja oikean elämän asioita jotka eivät ole helppoja kenellekään. Se miten koira tulkitsee ihmisten tunteita, pääasiassa erilaisten hajujen kautta tuo tarinaan oman oikeanlaisen vivahteensa. Myös tämä hajujen määrä ja niiden tulkitseminen on tuotu erinomaisesti mukaan.

Dog's Purpose on hyvä elokuva, mutta se voisi olla parempikin. Josh Gad on vähän mitäänsanomaton roolissaan, ei nyt varsinaisesti huono, mutta ei mitenkään hyväkään. Tarina on hyvin tehty ja tuo mukaan todella kiinnostavan ajatuksen siitä, että koiran sielu vaihtaa kuollessa vain uuteen ruumiiseen. Tämä on todella kiinnostava idea, mutta turhan usein elokuva ei vain ole niin kiinnostava, vaan vähän hidas.

Vaikka elokuvassa on kohokohtansa niin siinä ei ole sitä samaa draamallista voimaa mitä Hachikossa, ei siinä ole myöskään mitään niin erinomaista että sen nostaisi erilliselle jalustalle. Idea on kuitenkin todella hyvä ja kyllä tämä voisi olla varsinkin koiraihmisille erittäin hyvä elokuva.

 

+ Tarinan kantava idea

+ Koiran näkökulma

 

- Ajoittainen hitaus

- Elokuvasta puuttuu "se jokin".

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen