Tarina jonka kerrontaan on todellakin panostettu monella tavalla

Kahden elokuvan yhdistyminen yhdeksi massiiviseksi tarinaksi, joka on ehdottomasti sitä parasta Batmania yhdessä Under Red Hoodin, Killing Joken ja viimeisimpänä Hushin kanssa. Koko alkuasetelma on enemmän kuin laadukas ja lisää vain odotuksia monia tulevia DC:n animaatioelokuvia kohtaan. Ehkä Knightfall saa lopulta animaatioelokuvakohtelun. Kenties tälläisen.

Aika monien Batman tarinoiden kanssa on huomannut, että kaiken ei tarvitse kuulua samana jatkumoon. Monilla tarinoilla on jotakin oikeasti omaa ja jotkut niistä toimivat niin hyvin, että jäävät siihen lopulliseen kaanoniin. Long Halloween on tavallaan yksi näistä, vaikka siinä onkin muutamia hieman kyseenalaisia ratkaisuja. Sanotaan vaikka että ihan kaikkia tarinapuolia en pidä erityisen toimivina, mutta se iso kokonaisuus toimii sen verran hyvin, että kyllä siinä voi antaa anteeksi niille pienille heikkouksille jotka saattavat olla tyyliratkaisuja, tiettyjen hahmojen ylivoimaisuuksia, tai alivoimaisuuksia tai sitten niitä asioita, joita jää todellakin kaipaamaan, kun tarina päättyy.

Tarinassa seurataan vuoden mittaista tapahtumaketjua jossa Batman, James Gordon ja Harvey Dent alkavat jahtaamaan Carmine Falconea, aikeinaan lopettaa hänen rikollinen uransa. Samalla aikaa mystinen juhlapyhämurhaaja, Holliday, tappaa Carminen lähipiiriä juhlapyhinä, alkaen Halloweenina. Sivutarinassa käydään läpi Batmanin suhdetta Catwomaniin ja tämä suhde on merkittävästi syvempi kuin monissa muissa tarinoissa. Matkaan mahtuu myös iso liuta tuttuja ja vähemmän tuttuja hahmoja roistogalleriasta ja yleisesti toteutus on erittäin onnistunut. Tämä versio Batmanista on astetta toimintasankarimaisempi, mutta Holliday mysteeri pakottaa hänet myös tulemaan eteväksi tutkijaksi, jos hän haluaa saada selvittää tämän sarjamurhaajan henkilöllisyyden.

Tarinan jakaminen kahdeksi elokuvaksi toimii todella hyvin, vaikka sen vuoksi kokonaisuuden rytmitys takkuilee tämän tästä. Kahden elokuvan taitekohta ei ole ihan niin toimiva kuin olisi suotavaa, tosin se kokotarinan ehdottomasti paras osuus tapahtuu vasta toisen elokuvan jälkipuoliskolla, kun Kaksinaama astuu kuvioihin, elokuvien taitekohdan viivyttäminen tähän ei olisi varmaan toiminut. Vaikka Long Halloween onkin jaettuna kahdeksi puolitoista tuntiseksi elokuvaksi, niin silti tuntuu että tämä tarina olisi voitu kertoa myös yhdessä elokuvassa, vaikkakin sitten +2 tuntisessa. Tällöin olisi voitu välttää tiettyä laahaavaa jaksotusta ja täytettä kokonaisuudessa. Tosin samalla aikaa puhutaan myös tämän ratkaisun puolesta, sillä kokonaisuudessa tarina toimii erittäin hyvin juuri siksi, että siinä on sitä hidasta tarinankerrontaa. Long Halloween ei ole puhdas toimintaelokuva, vaan se on mysteerijännäri jossa monien asioiden tarkempi alustus on usein erittäin tarpeellista.

Häiritsevää tosin on monesti se, että Holliday pääsee usein karkuun, vaikka voisi olettaa, että Batman saisi hänet helposti kiinni hyvin monessa tilanteessa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Batman ei ole elokuvassa erityisen ylivoimainen, vaan varsin haavoittuvainen monessa tilanteessa, mikä korostaa sitä, miten kyvykkäitä monet roistohahmot ovatkaan. Catwoman sen sijaan on yllättävän tehokas, ehkä jopa liiankin tehokas taistelija, Kokonaisuudessa on paljon epätasapainoisuuksia ja useita outoja ratkaisuja jotka eivät aina toimi ihan niin hyvin kuin voisi toivoa, mikä rikkoo monesti sitä tyyliä.

Animaatiojälki on joka tapauksessa erityisen hyvää, oli kyse mistä tilanteesta tahansa. Toiminta on laadukkaasti toteutettua ja näyttää erittäin hyvältä, mutta aivan erityisen hyvin täytyy silti korostaa sitä animaatiojälkeä mikä näkyy pelkästään hahmoissa. Lähemmäs kaikki matkalla vastaantulevat hahmot on toteutettu erittäin hyvin ja ääninäytelty erittäin hyvin. Siellä on paljon tuttuja ääniä aina Jensen Acklesista (Batman), Troy Bakeriin (Joker) ja Alistair Duncaniin (Alfred), kuten myös Robin Atkins Downesiin (Scarecrow) ja Billy Burkeen (James Gordon). Sitten on niitä joita ei välttämättä tunnista ihan niin hyvin, sekä niitä joita ei olisi varmaan millään arvannutkaan.

Batman: Long Halloween 1 ja 2 ovat erinomainen elokuvakaksikko jotka toimivat parhaiten vain yhdessä, sillä erikseen ne eivät onnistu kertomaan sellaista erityisen toimivaa tarinakokonaisuutta. Sanoisin että Part 2 on ehdottomasti se parempi näistä kahdesta ja toimisi mahdollisesti myös yksinkin, mutta ei olisi kokonainen koska Part 1 alustaa niin monia asioita, jotta Part 2 voi sitten viedä kaiken päätökseensä. Kyllähän jälkimmäisessä elokuvassa ovat ne parhaat palaset, mutta itse arvioin nämä juurikin kokonaisuutena, koska sellaiseksi ne on selvästikin tarkoitettu. Silti, kyllä tämä olisi voitu kertoa yhdessä elokuvassa.

Kokonaisuus 

Long Halloween part 1 on kuin Infinity War ja part 2 on kuin Endgame, ne toimivat parhaiten vain toistensa kanssa. Ensimmäinen osa tekee alustuksen ja vie kaiken tiettyyn pisteeseen, jättäen sitten katsojen odottamaan. Toinen osa sitten jatkaa siitä ja tarjoaa sen lopullisen tyydytyksen. Tällä tavalla tästä tarinakokonaisuudesta saa valtavasti irti ja Long Halloween voidaan oitis laskea parhaisiin DC:n animaatioelokuviin, parhaisiin Batman animaatioihin sekä tämän vuoden parhaisiin elokuviin. Se tyylillisesti, tunnelmallisesti ja toiminnallisesti erittäin onnistunut kokonaisuus valtavalla määrällä tuttuja hahmoja ja erinomaisesti toteutettuja kohtauksia.

+ Animaation tyyli

+ Tarinan tunnelma ja toteutus

+ Paljon Batman roistoja

+/- Kahden elokuvan jakama tarina

- Heittelehtivä jaksotus

- Monet epätasapainoisuudet

- Useita asioita joita jää kaipaamaan

Arvosana: 9,0

Mestariteos