perjantai, 9. heinäkuu 2021

Black Widow - Musta Leski

Marvelin tarinakokonaisuutta voi ajatella siten, että Endgame on se viimeinen elokuva, siinä ei jää mitään auki. Mutta MCU:ssa se on vain yhden aikakauden loppu ja multiversumi kasvaa. Black Widow tosin, on erilainen tapaus, sillä se on poiminta menneisyydestä, kun Black Widow oli vielä osa MCU:ta Civil Warin jälkeen, ennen Infinity Waria.

 

 

Tarinassa Natasha Romanoff / Black Widow (Scarlett Johansson) käy läpi omaa tarinaansa vähän aikaa Civil Warin jälkeen. Iron Man ja kapteeni Amerikka eivät ole puheväleissä ja kahta pakkaa pelannut Widow on nyt monien silmissä petturi ja sitä kautta etsintäkuulutettu. Hänen tiensä vie kuitenkin hänen omaan menneisyyteensä, jota hän ei ole halunnut näyttää kenellekään ja jonka hän joutuu nyt käymään läpi yksin, kunnes kohtaa jälleen entisen perheensä. Mutta samalla aikaa hän joutuu vastakkain vaarallisen naamiohahmon kanssa, joka on todellinen mestari taistelussa, pystyen toistamaan virheettömästi Kostajien taistelutekniikoita. Tämä hahmo on suurin syy, miksi odotukset tätä elokuvaa kohtaan nousivat niin ylös. Kyseessä on tietenkin Taskmaster/Urakoitsija.

Black Widown tarina on ote menneisyydestä joten se ei ole suoraan riippuvainen mistään aiemmista Marvel elokuvista, vaikka onkin samaa jatkumoa. Tietysti selviä viittauksia on siihen, että ollaan Sisällisodan jälkimainingeissa ja tietyt juonikuviot maalaavat mahdollisia tulevia tapahtumia ja tietyt asiat ovat kiveen kirjoitettuja ja tietyt taas sellaisia, että ne melkovarmasti tulevat jossakin kohtaa toteutumaan. Black Widow olisi tietyillä muokkauksilla ollut tarinallisesti sellainen, että se voisi tapahtua melkein missä kohtaa hyvänsä jatkumoa.


Toiminta ja huumori ovat MCU:n kulmakiviä ja siitä syystä on todella positiivista että ne ovat edelleen niitä osia jotka toimivat erinomaisesti yhdessä. Taistelu on erittäin hienoa katseltavaa ja tässä elokuvassa siitä otetaan erityisen paljon irti. Voisi sanoa että fiilikset ovat sitä tasoa mitä ne olivat Civil Warissa ja Infinity Warissa, mutta tällä kertaa sen saavuttamiseen riittää helposti yksi hahmo. Iso syy miksi toiminnasta saadaan niin paljon irti, tulee "Taskmasterista". "Taskmaster" pystyy valokuvarefleksiensä kautta kopioimaan virheettömästi Kostajilta näkemänsä liikkeet, mikä tuo taisteluun oitis omanlaisensa otteen, mutta tätä puolta on käytetty todella pihistellen minkä vuoksi toiminnasta ei nyt tunnu saavan niin paljoa irti mitä siitä olisi voinut saada ja samalla aikaa, myöskään Taskmasterista ei saada irti niin paljoa, kuin olisi pitänyt saada.

Sanotaan että ehkä eniten elokuvassa ei toimi tämä tukijoukko. Siis Rachel Weisz tekee erinomaisen roolisuorituksen Natashan äitihahmona ja Ray Winstonen roistorooli on myös onnistunut, mutta Florence Pugh jää vähän tylsäksi hahmoksi, kuin tälläiseksi uudeksi Black Widow'ksi tulevan varalle ja David Harbor myös tuntuu pääasiassa täytehahmolta, vaikkakaan ei yhtään niin paljon kuin OT Fagbenlen Mason, jonka koko osuus elokuvassa olisi voitu jättää lähemmäs täysin pois. Monet näistä asioista nousevat esiin lähinnä siksi, koska kyseessä on Black Widow'n tarina ja Kostajat varastaisivat huomion pois hänestä. Tarinallisesti tämä on sellainen elokuva jolta odotti ehkä paljon enemmän, pääasiassa siksi, että se ilmestyy aivan liian myöhään, ei pandemiasta johtuen, vaan elokuvien teosta johtuen. Sanoisin että elokuva toimisi paremmin, jos se olisi ilmestynyt Doctor Strangen tai Spider-Man Homecomingin jälkeen. Tässä vaiheessa se tuntuu jotenkin irralliselta.

Scarlett Johansson on tietenkin elokuvan tähti, mutta monet muut mukana olevat starat ottavat hyvin helposti valokeilan itselleen. Sanoisin että Black Widow ei ole tässä elokuvassa parhaimmillaan, mutta ei myöskään missään nimessä huonoimmillaankaan. Tavallaan tämä rikkookin kaavan siitä miten roolin kanssa on tähän asti menty (hyvä-huono-hyvä-huono...) jos kärjistetään hieman. Iron Man 2:ssa hahmo oli todella onnistunut kun taas Avengerissa ei niinkään. Sitten Captain America 2:ssa hahmo oli taas huomattavasti parempi minkä jälkeen Age of Ultron jätti ikävästi taas toivomisen varaa. Se ehdoton pohja tosin löytyy Infinity Warista kun taas huippu Civil Warista. Black Widow (elokuva) on tasapainoinen suoritus sillä se on hyvin jaksotettu ja monia hahmon taustoja valoitetaan.


Taskmaster on ehdottomasti ollut itsellä se todella suuri syy miksi tämä elokuva on kiinnostanut niin pitkään ja hyvin pitkään olen myös ollut niin varma siitä, että jollakin tavalla tämä ryssitään, mutta näin pahasti en aavistanut että tässä käy. MCU:ssa roistohahmot ovat olleet elokuvissa vähän kahtiajakoisia, sillä vaikka Ultron, Red Skull, Kaecilius, Thanos ja Aldrich Killian ovat uskomattoman hyvin roolitettuja ja toteutettuja, niin vastapainona ovat ne huonosti tehdyt hahmot, kuten Ronan, Malekith, Kilmonger Helmut Zemo ja Ivan Vanko. Tavallaan harmittaa että näin hyvä hahmo hassataan yhteen elokuvaan (vai hassataanko) koska tätä hahmoa voisi käyttää niin moneen muuhunkin asiaan. Taskmaster voisi hyvin olla oman Marvel sarjansa tähti, sillä kyseessä on sen verran kyseenalainen hahmo, joka tekee töitä sille joka maksaa, oli se joku sitten hyvä tai paha. Sen lisäksi Taskmaster on yksi näitä hahmoja jonka todella haluaisi nähdä ottavan yhteen Kostajien kanssa. Tosin ei tämä versio.

Nyt kun on nähnyt että miten hahmon kanssa on toimittu, niin vähän toivon että tämä jää tähän, sillä itse en ole tyytyväinen lopputulokseen. Siis sanotaan että näyttelijä joka esittää Taskmasteria on yksi näitä jota olen vähän odottanutkin MCU:hun, vaikkakaan en näin. Lisäksi Taskmaster on voimiensa käytössä juurikin sellainen millainen pitääkin ja tämä johtaakin moniin erityisen upeisiin taistelukohtauksiin, pääasiassa Taskmasterin ansiosta. Mutta sitten kun mennään siihen mitä hahmon pitäisi olla taustaltaan, tyyliltään ja käytöltään, niin nyt on menty todella pahasti pieleen. Koska kyseessä on näin iso pettymys, niin huonommalle puolelle tämä hahmo jää roistohahmoissa MCU:ssa ja paras Taskmaster koskaan löytyy Marvel's Spider-Man PS4 pelistä ja animaatiosarjassa Avengers Assemble.


________________________________________________________________________________

SPOILEREITA

Viimeinen mahdollisuus ohittaa spoilerit koskien Taskmasteria, muuta ei ole tulossa.

Kiteytetään ja sanotaan että Taskmaster on nyt se kohta MCU:ssa, jonka jälkeen tiedän miten paljon Mandariinin faneja korpesi hahmon käyttä Iron Man 3:ssa ja etäisesti fiiliksiä voi tavallaan verrata siihen, mitä mieltä monet olivat Muinaisen käytöstä Doctor Strangessa. Pienellä vivahteella Crossbones Civil Warissa.

Koska Taskmaster, oikealta nimeltään Tony Masters, on omalla kohdalla niin suuri suosikkihahmo, tuntuu tämän hahmon kohtelu tässä elokuvassa niin väärältä. Peleissä hahmoa on osattu käyttää niin paljon paremmin. Marvel's Spider-Manista löytyy onnistunein versiosta hahmosta ehkä koskaan ja vaikka Marvel's Avengers vähän hahmon kanssa menikin pieleen, niin pääasiassa tämäkin versio oli oikein hyvä. Tämä elokuva versio, pilaa hahmon todella pahasti ja siitä syystä elokuvan loppuarvosanasta putoaa välittömästi yksi piste pois. Tämä versio, "Tony" Dreykov on enemmänkin Musta Leski variantti jolla on  mahdollisesti valokuvarefleksit, mutta se palkkasoturiaspekti puuttuu jossa "Taskmaster" myy taitojaan eniten tarjoavalle. Lisäksi tämän hahmon kanssa tuntuu että teknologialla on isompi osa kuin puhtaalla taidolla. Elokuvan alkuaikaan epäilin, että pääroistona olisi Iron Maiden, sillä nyt kun kyseessä on ikonisen Marvel sankarittaren aika valokeilassa, niin tottakai hänellä täytyy olla mahdollisimman ikonen naisroisto sitten vastassa. Tosin, se viimeinen vinkki siitä, että Taskmaster onkin nainen, tuli jo kauan sitten.

Iso syy on siinä, että vaikka Olga Kurylenko on erinomainen näyttelijä (yksi omia suosikkejani itseasia) niin tässä kohtaa tuntuu että sukupuolen vaihdon sijaan elokuvaan olisi pitänyt ottaa pääroistoksi joku aivan muu hahmo tai mahdollisesti luoda kokonaan uusi. Tämä versio kun on Taskmaster vain näennäisesti, mutta sitä todellista sisältöä ei ole yhtään. Tavallaan voisi sanoa että tämän jälkeen ymmärrän miten pahalta monista tuntui Iron Man 3:n Mandariinikäänteen vuoksi, mutta tämä on todella väärä veto hahmoa kohtaan. Tästä syystä tuntuu että hahmo on hassattu vielä pahemmin, sen sijaan että elokuvaan olisi tehty vaikka kokonaan uusi roistohahmo. Viimeksi MCU pudotti pallon Mustan Ruoskan kanssa, kun hahmo yhdistettiin toiseen hahmoon ja vielä silloinkin mentiin vikaan. Mutta nyt kun yksi omia suosikkeja on pilattu todella pahasti, niin tunnelma on suunnilleen sama kuin silloin kun Marvel viimeksi pilasi Punisherin Jon Bernthalin valinnalla. Valinta oli huono heti kun siitä kuulin ja kannassani pysyn koska lopputulos oli juuri niin huono kuin aluksi arvelinkin. Tietysti Taskmasterin kanssa tilanne on vähän erilainen, koska hahmo näyttää hyvältä, on käytetty monella tavalla juuri kuten pitääkin, mutta itse en tykkää siitä että hahmojen sukupuolta vaihdellaan, tavallaan verrattavissa siihen, että hahmojen kulttuurillista taustaakaan ei saisi monien mielestä muuttaa (kuten Ancient One elokuvassa Doctor Strange). Jos halutaan että nais-sankari ottaa yhteen naisroiston kanssa, niin miksi ei voida valita naisroistoa, kuten Black Lotus tai Iron Maiden.

Sanat eivät juuri riitä kuvaamaan sitä, miten kova niitti on kun yksi omia ehdottomia MCU hahmoja muutetaan näin paljon, että se ei vain enää toimi. Ei todellakaan mitään Olga Kurylenkoa vastaan, siis olisin itsekin valinnut jonkun hänen tasoisensa näyttelijän MCU:hun jo aiemmin (ironisesti, Black Widow'n rooliin). Siis onhan niitä hahmoja pilattu ja muutettu aiemminkin, mutta tämä ei tunnu enää siltä hahmolta, mikä on todella loistanut sarjakuvissa, animaatiosarjoissa ja videopeleissä. Paljon parempi ratkaisu olisi ollut se, mitä monessa sarjassa on tehty. Taskmasterin naamaa ei näytetä ollenkaan, vaan se pidetään mysteerinä alusta loppuun asti.

Se mikä tästä lopulta jää mieleen, on se että Black Widow on nyt se Marvel elokuva, jossa Taskmasteria muutettiin liikaa ja väärin. Mutta roolitus onnistui tässä virhearviossa erinomaisesti ja Olga Kurylenko on yksi elokuva huippukohtia (MCU:n parhaita roistohahmoja myös). Kaipa tämä on nyt yksi näitä virheellisiä aikajanoja multiversumissa (katso Loki sarja niin tiedät).

_________________________________________________________________________________


Kokonaisuutena Black Widow on harmillisesti yksi suurimpia pettymyksiä MCU:ssa pitkään aikaan koska loppujen lopuksi siitä jää tälläinen "liian vähän liian myöhään" fiilis. Se ei siis ole huono elokuva, koska toiminnallisesti se on todella hienoa ja mielekästä katseltavaa, mutta ongelmalliseksi tilanne menee siinä kohtaa, kun isot odotukset menevät alaspäin. "Taskmasterin" tapauksessa nyt ei varmaan tarvitse sanoa enempää, sillä spoilerit on jo ikkunoitu, mutta se on isoin syy, miksi tämä elokuva pettää odotukset niin pahasti. Taskmaster kun on yksi näitä omia suosikkeja, joten kyllä se harmittaa. Marvel tunnelma on kuitenkin kaikessa hauskuudessaan, erinomaisessa jaksotuksessaan ja tyylikkyydessään todella vahvasti läsnä ja siksi elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen jos MCU nappaa. Tuntuu vain että tämä on sellainen elokuva, joka olisi pitänyt tehdä War elokuvien välissä (Civil War - Infinity War).

 

+ Marvel tunnelma ja ote

+ Toiminta

 

- Taskmaster on pilattu/muutettu liikaa ja väärään suuntaan

- Monet käyttämättömäksi jääneet mahdollisuudet

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava

maanantai, 24. toukokuu 2021

Godzilla vs Kong

Monsterverse saavuttaa tietyn virstanpylvään, kun kaksi sen tunnetuinta titaania ottavat toisistaan mittaa, samalla kun ihmiset hääräävät omiaan, sekoittaen pakkaa. Kaikilla tämän sarjan faneilla on varmaan oma suosikkinsa tässä yhteenotossa, samalla tavalla kuin Batma v Superman: Dawn of Justicessakin oli. Tiettyjä yhtäläisyyksiäkin löytyy.

 

 

 

Godzilla ja king Kong ovat ottaneet ennenkin yhteen ja kyllähän tätä yhteenottoa on jo jonkin aikaa pedattu. Kaikki alkoi tietysti 2014 vuoden elokuvasta Godzilla, joka oli todella hyvä elokuva ja jonka jatko-osa Godzilla II: King of Monsters vuodelta 2019 oli vielä parempi, kun Godzilla otti yhteen itse hirviö nollan, King Ghidorahin kanssa. Esiteltiinhän tuossa elokuvassa myös iso liuta muitakin hirviöitä joihin kuuluivat niin Motha kuin Rodaninkin. Kahden Godzillan välissä ehti myös ilmestyä Kong: Skull Island, joka ei nyt ollut yhtä hyvä kuin Godzilla elokuvat, mutta ihan kelvollinen. Godzilla vs Kong on hyvin samantapainen elokuva kuin aiemmin tulleet sillä muutamat juonikuviot jatkuvat, mutta varsinaisesti kaikkien aiempien elokuvien näkeminen ei ole pakollista. Godzilla 2 olisi kuitenkin hyvä katsoa, sillä kyseisen elokuvan post credit kohtaus alustaa erästä osaa tästä elokuvasta.


Tarinassa seurataan yhdellä rintamalla tiedemiesjoukkoa (mm. Alexander Skarsgård ja Rebecca Hall) joka yrittää päästä käsiksi Onttoon maailmaan, maapallon sisällä, saadakseen käyttöönsä mittaamattoman arvokkaan materiaalin maan sydämmestä. Tähän he tarvitsevat kuitenkin Kongia joka on elänyt pitkään vankeudessa, sillä jos alfatitaani, kuten Kong, ilmestyy hirviöiden kuninkaan, Godzilla reviirille, syntyy välitön sota näiden kahden välillä. Toisaalta tarinassa seurataan myös aiemmasta elokuvasta tutun Madison Russelin (Millie Bobbie Brownie) joka uskoo vakaasti että Godzilla, jota on hiljalleen alettu pitää enemmän tuhoajana kuin suojelijana, ei hyökkäisi ilman provokaatiota ja aikookin selvittää, mitä tekemistä Apex korporaatiolla on asian kanssa. Apex onkin yksi elokuvan yhdistäviä tekijöitä, sillä se on retkikunnan rahoittajia, kun nämä alkavat työskennellä Kongin kanssa.


Ihmisten osuus tässä elokuvasarjassa on ollut parhaimmillaan ihan kelvollista. Voisi jopa sanoa että elokuvissa on yleensä muuta oikeasti hyvä roolisuoritus ja sitten iso joukko sitä täytettä. Ensimmäisessä Bryan Cranston, Aaron Taylor-Jonhson ja Elizabeth Olsen loistivat rooleissaan ja sittemmin Vera Farmiga ja Charles Dance erottuivat hienosti joukosta. Tällä kertaa siihen pystyvät pääasiassa Skarsgård ja Hall joista varsinkin ensimmäinen tekee varsin erilaisen roolin, missä itse olen hänet usein nähnyt ja tekee sen vielä erittäin hyvin. Millie Bobby Brownie ei hänkään mitenkään huono ole, mutta ei myöskään ihan niin hyvä kuin edellisessä elokuvassa, sillä nyt valokeilan jakaa hänen kanssaan uusi pikku tyttö, Kongin puolella. Samalla tavalla kuin edellisessä elokuvassa Kyle Chandlerin esittämä isä Russell oli mukana lähinnä viemässä elokuvaa tarinallisesti eteenpäin, on tällä kertaa mukana sitä pakollista täytettä. Tämä korostuu erityisesti elokuvan alussa, turhan pitkäksi venytetyssä ja mukahauskassa introssa. Joka tapauksessa pääpaino on kahden valtavan hirviön välisessä taistelussa johon elokuva sitten lopulta huipentuu. Loppuratkaisu on varsin tyydyttävä, todella upean taisteluputken jälkeen.


Godzilla vs Kong on yksi tämän vuoden parhaita elokuvia ja ensimmäinen elokuva jonka olen itse päässyt teatteriin katsomaan pitkään aikaan. Se ottaa isot pisteet näyttävyydestä ja jos hirviöelokuvat kuuluvat omiin suosikkeihin, niin tämä tarjoaa siihen todella paljon mielekästä sisältöä. Tarina on jaksotettu ja suunniteltu varsin hyvin ja itse olen pitkälti sitä mieltä että kyllä tässä tapauksessa on aika selvää että kuka on se ykkönen, mutta samalla aikaa nostetaan esiin se pointti, että aina on olemassa joku voimakkaampi. Spoilaamatta mitään isompaa, elokuvan trailereissakin spoilattu yllätys on tarinallisesti ja tyylisesti erittäin onnistunut ja hyvä lisä. Siinä on vähän samaa, mitä Batman v Supermanissakin ja samalla tavalla kuin siinäkin elokuvassa, myös tässä on tehty ratkaisuja jotka itsekin olisin tehnyt.


Jatkon kannalta voidaan todeta, että tämä elokuva ei juuri tarpeettomasti herättele mitään isompia jatko-osa ideoita. Helppoahan olisi ollut herätellä toiveita vaikkapa Space Godzillalla, jos oltaisiin haluttu väen väkisin herätellä ajatuksia, mutta tälläisenään kokonaisuus toimii paremmin. Sarja voisi vaikka loppua tähän, nyt kun mitään ei ole isommin kesken. Kyllähän tätä sarjaa mielellään katsoisi enemmänkin, sillä vähän samaan tapaan kuin Transformers elokuvia, näitäkin elokuvia kyllä katsoo, vaikka pääpaino monesti onkin ihmisissä, jotka eivät ole sitä kiinnostavinta sorttia tämäntyylisissä toimintaspektaakkeleissa.


Kokonaisuus on ehdottomasti onnistunut. Godzilla vs Kong tarjoaa juuri sitä, mitä siltä voi odottaakin, eli näyttävää toimintaa ja isoja hirviöitä, varsin onnistuneen tarinan jaksottamana. Tulee olemaan yksi tämän vuoden parhaita elokuvia omalla listallani.

 

+ Godzilla

+ Näyttävää toimintaa

+ Hyvin jaksotettu tarina

+ Hieno loppuhuipennus

 

- Hidas ja typerä aloitus

- Vähemmän Godzillaa, enemmän Kongia

 

Arvosana: 8,5

 

Fantastinen

keskiviikko, 2. syyskuu 2020

Tenet

Christopher Nolanin elokuvien kanssa on yleensä sellaisia tiettyjä odotuksia, joita pari viimeisintä eivät ole täyttäneet. Tenet tuntuu alusta asti hyvin tutulta, tyylillisesti ja samoin aivan lopussa. Tämä on sitä tuttua tasoa.

 

 

 

 

Elokuva alkaa toiminnallisella osuudella eikä mitään oikeastaan kerrota suoraan, vaan kaikki avautuu pikkuhiljaa toiminnan lomassa ja kohtaus selittää itseään auki edetessään. Siinä ohessa tutuksi tulee varsinkin elokuvan protagonisti (John David Washington). Tarinan edetessä kuvioihin astuu myös tarinan monimutkaisuutta ajoittain auki selittävä Neil (Robert Pattinson). Tämä on hyvin tarpeellista sillä siinä vaiheessa kun päähenkilö alkaa todella oppia millaisilla säännöillä tarinassa pelataan, niin kaikki muuttuu hyvin monimutkaiseksi. Mukaan kuuluu paljon teoreettista fysiikkaa, varsinkin teoriaa entropiasta ja inversiosta, joista tuleekin Tenetin tärkeimmät rakennuspalikat. Tämän elokuvan tapauksessa juonta ei paljoa parane avata, koska se on parempi vain itse kokea, jotta siihen pääsee kunnolla kärryille ja sen monipuolisuuden todella tajuaa. Tarinallisesti elokuva tuntuu vähän turhan pitkältä ja siinä on muutamia aika laahaavalta tuntuvia ja tarpeettoman pitkäksi venytettyjä kohtauksia, mutta samalla aikaa mukana on paljon sellaisia hetkiä joissa on todella hyvä vähän jarruttaa ja rikastaa tarinaa, varsinkin kun aivan lopussa kaikki palaset vain loksahtelevat paikoilleen. Mikäli katsoja on seurannut elokuvaa. Inceptionin tapaan Tenet on sellainen elokuva jonka näkee eri tavalla kun sen katsoo toisen kerran. Silloin osaa kiinnittää huomiota moniin tärkeisiin yksityiskohtiin.


Tenetiä on pariin otteeseen kuvattu erinomaiseksi toiminta elokuvaksi ja elokuvassa mukana ollut Michael Caine (Nolanin vakionäyttelijä) kuvailikin sitä parhaaksi toimintaelokuvaksi koskaan, mitä se ei todellakaan ole. Toiminnallisessa mielessä elokuva toimii parhaiten ympäristöllisesti. Maailmassa kaikki toimii parhaiten kun mennään inversiosäännöillä, sillä lähemmässä toiminnassa niitä ei ole käytetty kunnolla. Aseen nappaaminen ilmasta, luotien vetäminen takaisin ja kaikki muu käänteinen tavara on näyttävää, mutta sitä ei ole käytetty erityisen hyvin mitä tulee nyrkkitappeluihin tai ammuskeluihin. Tuntuu että Tenet ei ole niin paljoa toimintaelokuva, että näitä sääntöjä käytettäisiin kunnolla. Kyseessä on enemmänkin toimintamausteinen trilleri jossa taistelua on käytetty hyvin säännöstellysti. Kyllä elokuvassa on mukana muutamia todella näyttäviä toimintakohtauksiakin, mutta lähitaistelussa ne ovat helposti aika räpellystä ja ammuskeluissa aika mitäänsanomatonta. Liikkeesä ja ympäristöissä kaikki toimii paremmin. Jännitteen suhteen kaikessa on paljon tiiviimpi ote ja se korostaa entisestään tarinaa ja sen teemoja.


Näyttelijäsuoritukset ovat valtaosan ajasta melko perushyviä, vaikkakin mukaan on saatu monta erittäin hyvääkin suoritusta. John David Washington on perustylsä päähenkilö joka ei oikein missään kohtaa erityisemmin nappaa eikä anna näyttelijästä kovinkaan positiivista kuvaa. Hänen roolinsa olisi voinut vetää lähemmäs kuka tahansa. Sen sijaan Robert Pattinson vetää yllätyshyvän roolin toimien yhtä aikaa selittäjänä mutta myös sinä luotettavana kakkosmiehenä joka osaa näyttää tyylikkäältä kun tarve vaatii mutta toisaalta osaa myös ottaa toiminnallisemmankin otteen. Itse tekisin niinkin hurjan vertauksen että Robert Pattinson on Tenetissä se, mitä Joseph Gorgon-Levitt oli Inceptionissa. Huomattavasti päähenkilö parempi hahmo. Erinomaisena lisäyksenä pakettiin kuuluu myös iskujoukkokomentaja Ives, jonka roolissa Aaron Taylor-Johnson, erittäin hyvä lisäys. Toisena isona tarinallisena kivijalkana oleva Elizabeth Debicki on kokonaisuudessaan samalla tavalla hyvä, mitä hän oli Night Manager minisarjassa. Protagonistin lisäyksi ehkä heikoin osa kokonaisuutta on pääpahista esittävä Kenneth Branaught joka vaikuttaa niin kliseisen tylsältä. Edes ollessaan uhkaava, hän ei vain tunnu kovin uskottavalta tai toimivalta.


Kokonaisuutena Tenet on ehdottomasti katsomisenarvoinen toimintatrilleri. Sen omat ideat toimivat todella hyvin ja luovat tiiviin kokonaisuuden muutamine erinomaisine tulkinnanvaraisuuksineen. Näillä säännöillä saisi aikaan melko hyvän toimintaelokuvan. Tenetin suurimmat heikkoudet ovat jaksotuksessa ja ajoittaisessa hitaudessa, muutamat hahmot eivät myöskään auta, vaikkakin mukana on myös monta erinomaista. Tenet ei ole mikään toimintaelokuvien uusi standarti, se on hyvä elokuva, mutta ei läheskään niin hyvä mitä monet tuntuvat väittävän.

 

+ Elokuvan omat säännöt ja säädöt

+ Teemat ja tunnelma

+ Toiminnan liike ja ympäristövaikutus

 

- Paikoin todella hidas

- Heikko pääpahis (ja mitäänsanomaton päähenkilö)

- Lähitaistelu

 

Arvosana: 7,6

 

Erityinen

perjantai, 22. toukokuu 2020

Justice League Dark: Apokolips War

JL%20Dark%202.jpg

Yksi synkimpiä DC elokuvia koskaan

 

 

Apokolipsin Sota vie jälleen Oikeuden Puolustajien tarinan erääseen päätepisteeseen jossa panokset ovat kovempia kuin koskaan, kaikki ovat uhrattavissa ja DC pääsee lähemmäs Infinity Waria kuin koskaan aiemmin, mutta animaationa.

 

 

 

Aika selvää on että DC:n elokuvauniversumi ei ole mitään verrattuna Marvelin omaan, joka on niin monilla tavoilla osoittanut todellisen voimansa. Siinä missä MCU:n tuotannosta Doctor Strange in the Multiverse of Madness on helposti yksi omia odotetuimpia elokuvia koskaan, ei DC:n puolella ole mitään mikä pystyisi kilpailemaan sen kanssa. Tämäkin elokuva oli täysin hetken mielijohteesta katsottu, kun sen olisi tarkoitus olla jatko-osa Justice League Dark elokuvalle, mutta sepä on myös jatkoa Justice League Warille.

Tarinallisesti kaikki jatkuu siitä mihin Justice League Dark jäi ja tälläkin kertaa aika selvässä pääroolissa on niiden ilmeisimpien sankarien sijaan John Constantine, joka elokuvan aikana tuntuu monesti hyvin samankaltaiselta kuin tohtori Outo, mutta kuitenkin omanlaisellaan vivahteella. Tietysti tarinassa Teräsmies on isossa roolissa, eivätkä Lepakkomies ja monet muutkaan jää kauas, vaikkakin myös uudemman linjan sankarit kuten Damian Wayne ja Raven pääsevät isoon osaan kokonaisuutta. Tarina itsessään keskittyy aikaan Darkseidia vastaan käydyn sodan jälkeen, jonka Oikeuden Puolustajat häviävät todella pahasti. Monet kuolevat, mutta roistolla on monia kohtaan suunnitelmia. Teräsmies päätyy heikommaksi kuin aikoihin, Raven alkaa kuihtua mieleltään enemmän ja enemmän, Damian vetäytyy omiin oloihinsa ja Constantinen rappio on syyllisyyden ja viinan sekoitus. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole vielä ohi...


Animaatiojäljeltään kyseessä on todella hienon näköinen elokuva jossa on samanlainen vahva tyyli kuin vaikkapa Batman: Hushissa tai missä hyvänsä aiemmin ilmestyneessä sarjan elokuvassa. Taistelua on hienon näköistä, tunnelma on erityisen vahva ja tyylillisesti kokonaisuus toimii. Elokuva on hyvin väkivaltainen sillä monet tutut hahmot kokevat rajun kohtalon kun he kuollessaan voivat silpoutua vaikka kuinka pahasti. Tämän elokuvan tarinallisen kokonaisuuden edessä MCU:n Infinity War vaikuttaa aika kesyltä.

Tietyllä tavalla on vähän typerää miten ylivoimaisiksi monet on tehty, mutta samalla aikaa on myös hieno tasoitus, miten helposti he voivat silti kuolla ja miten tietyt voimat voivat haastaa jopa ne tehokkaimmat taistelijat. Tarinallisessa mielessä kokonaisuus on kuitenkin todella onnistunut ja painokkuudessaan näin hurjaa settiä ei ole tainnut olla Flashpoint Paradoxin, vaikkakin tämä aikuinen ja väkivaltainen tyyli onkin jo pitkään ollut osa tätä animaatiouniversumia. Se kuitenkin toimii ja osoittaa että Justice League on kasvanut faniensa mukana ja kehittynyt. Monesti kuitenkin tuntuu että monet elokuvan tilanteet ovat todella pakotettuja ja Darkseid ei vain ole kovinkaan hyvin tehty pääroisto, vaan edelleen tuntuu huonolta Thanos versiolta, vaikka voimiltaan onkin mahtavampi.


Kokonaisuutena elokuvassa on heikkoutensa, mutta iso kokonaisuus on todella hyvin rakennettu, yllätyksiä täynnä ja loppuu todella hienosti. Lisäksi tämän kanssa on todettava että kyllähän DC universu toimii myös silloin, kun Batman ei ole kaiken keskipisteenä.

 

+ Väkivaltainen ja aikuinen tyyli

+ Erinomainen animaatiojälki

+ Hyvä tarinakokonaisuus ja yllättävyys

 

- Monet hahmot saavat joko liian paljon tai liian vähän tilaa

- Muutamat aika pakotetun oloiset hetket

 

Arvosana: 8,7


Fantastinen

maanantai, 30. maaliskuu 2020

Star Wars IX: Rise of the Skywalker - Tähtien Sota 9: Skywalkerin Nousu

Itse sanoisin että todellinen Star Wars saaga päättyi Jedin Paluuseen ja tämä trilogia on keskivertoa fanifiktiota joka toistaa aiempien elokuvien ideoita muutamin omin jutuin. Rise of the Skywalker on tämän trilogian päätös ja parempi sellainen mitä odotin sen olevan.

 

 

 

Star Wars elokuvat toimivat tyylinsä ja mytologiansa vuoksi erittäin hyvin ja ovat siksi tunnelmaltaan useimmiten erinomaisia. Myös ne heikoimmat Star Wars elokuvat ovat ihan katsottavissa. Sanoisin että tämä viimeisin trilogia ja Solo ovat helposti koko sarjan heikoimmat elokuva, jopa heikompia kuin Kloonien Hyökkäys, joka oli pitkän aikaa se selvästi huonoin Star Wars. Mutta näiden elokuvan tapauksessa syy on osittain eri sillä yhteistä on se heikko pääroisto Kylo Ren / Count Dooku mutta muutoin syyt ovat eri. Siinä missä Kloonien hyökkäyksessä heikot roolisuoritukset (kuten Hayden Christensen) olivat iso osa miksi se elokuva ei toiminut niin näissä uusissa on monta todella hyvää suoritusta aina Daisy Ridleyn Reystä alkaen. Tosin siinä missä Kloonien Hyökkäyksessä Ewan McGregor oli ylivoimaisesti se kantavin voima, on myös näissä elokuvissa muutama jotka eivät ole kovinkaan hyviä.

Tarinallisesti elokuva jatkaa kahden aiemman elokuvan enemmän tai vähemmän sekavaa pakettia johon kuuluu paljon vanhojen ideoiden uudelleenlämmitystä ja hyvin vähän oikeasti omia juttuja. Tuntuu todella usein että elokuvan kanssa on vain otettu vanhat jutut (kuten vanha pääroisto) uudestaan mukaan mutta tehty vain kovemmaksi ja lisätty muutenkin tuhovoimaa täysin yliampuvasti. Vaikka elokuva onkin todella näyttävä, niin se tuntuu monesti siltä että ainoa syy on vain nostaa kaikki aiempi uuteen potenssiin. Ennalta-arvattava loppuhuipennus on ehdottomasti todella näyttävä, vaikka siinä onkin pyritty vain retostelemaan määrällä ja tuhovoimalla.

Isossa osassa ovat edelleen kärkikolmikon Rey (Daisy Ridley), Finn (John Boyega) ja Poe (Oscar Isaac) joista kaksi Ridley on todella hyvä ja Isaac todella huono. Todella isoon ja ratkaisevaan rooliin asettuu myös Kylo Ren (Adam Driver) joka on helposti paras tässä elokuvassa, sillä tähän mennessä hän on tuntunut vain kiukuttelevalta kakaralta. Tällä kertaa hän on enemmänkin kuin aave, joka jäijyy joka nurkan takana. Valtaosa muista sivuosan hahmoista on ihan ok, mutta ei kovinkaan selvästi esiin nousevia, paitsi uusista Babu Frink ja Richard E Grantin kenraali Pryde. Vanhoista puolestaan loistaa C-3PO (Anthony Daniels) joka onnistuu olemaan paikoin todella hauska.

Se mikä itseäni tavallaan ärsyttää on se, että R2 on suomennettu Artoo ja 3PO Treepio, tuo mieleen ne vanhat kirjat jotka ovat varmaan suomentanut joku joka ei tiedä Star Warsista juuri mitään. Sitten on iso liuta näitä kohtauksia joissa järki katoaa täysin tai joissa todella venytetään sitä uskottavuuden rajaa. Vastapainona on sentään paljon hyvin tehtyjä ja mielekkäitä hetkiä joissa monet trilogian heikkoudet enemmän tai vähemmän silotellaan. Kahteen aiempaan verrattuna huumori on selvästi paremmin jaksotettua ja järkevää eivätkä toimintakohtauksetkaan ole niin huonoja tai harvassa. Eihän se paljoa ole, mutta kyllä tämä on oman trilogiansa paras elokuva.

_________________________________________________________________________________

Spoileriterritorialla voidaankin sitten puhua siitä mikä oikeasti juonessa ärsyttää, nimittäin tämä toisto. Kyllähän sillä saadaan tarinaan eeppinen päätös jossa kaikki aiemmat jedit aina Obi-Wan Kenobista ja Anakin Skywalkerista Qui Gon Jinniin ja Ashoka Tanoon asti tukevat Reytä loppuhuipennuksessa. Mutta siitäkin huolimatta on jotenkin laiskaa että jo kertaalleen nujerrettu Palpatine pitää vielä vääntää mukaan. Miksi oli niin vaikeaa luoda oikeasti uusi sith lordi joka olisi sitten puolestaan kanavoinut Palpatinen, Darth Maulin, Vaderin, Dookun ja vaikka Banen elinvoimaa itseensä. Sen sijaan tällä Palpatine käänteellä vain heikennetään sitä painoarvoa mitä Jedin Paluulla oli.

Tämän trilogian kokonaisuus tuntuu juurikin siltä että siinä yritetään vain käyttää samoja ideoita mitä aiemmat elokuvat ovat käyttäneet, mutta lopputulos ei vain ole niin toimiva sillä monet tilanteet tuntuvat saman toistolta. Tietyissä tilanteissa, kuten viimeinen hetki jossa Rey seisoo sillä paikalla missä Luke kauan sitten, se toimii. Mutta monessa tilanteessa se ei toimi vaan saa tarinan tuntumaan todella mielikuvituksettomalta.

_________________________________________________________________________________

Kokonaisuutena Star Wars IX on hyvä Star Wars elokuva joka saattaa kestää aikaa paremmin kuin pari aiempaa, sillä Last Jedin kanssa ensivaikutelma oli ok, mutta sitä on selvästi alkanut vihaamaan näennäisesti hauskojen kohtien, suht typerän juonenkuljetuksen ja pitkäveteisyyden vuoksi. Kyllä tämäkin on vähän liian pitkä elokuva omaksi parhaakseen, mutta huomattavasti hauskempi ja kokonaisemman tuntuinen.

 

+ Daisy Ridley

+ Star Wars tunnelma

+ Hyvin jaksotettu huumori

 

- Mielikuvitukseton ja yliampuva loppuhuipennus

- Vähän turhan pitkä

 

Arvosana: 5,3

 

Välimallia