lauantai, 4. elokuu 2018

Mission Impossible: Fallout

Pitkään jatkunut Mahdoton Tehtävä sarja on yksi parhaimpia toimintatrillereitä ja Ethan Hunt on yksi Tom Cruisen parhaimpia roolihahmoja. Kuudes elokuva, Fallout, on helposti sarjan parhaita, yhdessä Rogue Nationin ja Ghost Protocolin kanssa.

 

 

 

Fallout alkaa nopeasti eikä tiivis tunnelma ala rakoilla ennen lopputekstejä. Välillä on hitaampaa, mutta hetkenä minä tahansa voi koko helvetti päästä irti ja se tekeekin tästä elokuvasta niin hyvän jännityselokuvan. Toimintaelokuvien joukossa Mission Impossible 6 taas pärjää erinomaisesti upeiden taistelukohtausten, ammuskelujen, takaa-ajojen ja stunttien ansiosta.

Tarina alkaa kun huipputrion (Huntin matkassa Vingh Rhamesin Luther Stickel ja Simon Peggin Benji Dunn) tehtävä menee kriittisellä tavalla pieleen ja maailma on oitis kaaoksen reunalla. IMF:n johtaja Hunley (Alec Baldwin) tukee Huntin päätöstä ja uskoo että hän pystyy korjaamaan tilanteen. CIA kuitenkin sotkeutuu mukaan ja Hunt saa parikseen Walker (Henry Cavil) nimisen erikoisagentin. Mutta kun roistoagentin ja vaarallisen materiaalin metsästykseen sekaantuu myös vanha ystävä Ilsa Faus (Rebecca Ferguson) ja vanha vihollinen Solomon Lane (Sean Harris), niin ennestään vaativa tilanne, alkaa todellakin tuntua mahdottomalta.


M:I Fallout on helposti yksi tämän vuoden parhaita elokuvia. Siinä ovat mukana kaikki sarjan parhaat puolet. Huntin ryhmässä ovat todellakin mukana koko elokuvasarjan parhaat hahmot ja vihollisena on myös se paras. Uudet kasvot onnistuvat myös hyvin sillä vaikka Henry Cavil ei olekaan näyttelijänä mitenkään erityinen, varsinkaan jos hänen pitää olla hurja, niin hän vetää roolinsa oikein hyvin.

Toiminta on parhaimmillaan erittäin intensiivistä, mikä pitää kiinnostuksen jatkuvasti mukana. Loppupuolen taistelussa paikka on parempi kuin kakkosen hiekkaranta ja taistelu muutenkin on kokonaisuutena niin paljon vauhdikkaampi, vaarallisempi ja upeampi. Muutenkin panokset elokuvassa ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin ja samalla jännitys on viimeiseen asti erityisen pitävä. Parhaimmillaan tilanteet ovat sellaisia että aivan mitä vain voi tapahtua ja tässä elokuvassa on muutamia erittäin hyvin tehtyjä hetkiä joissa sarjan omimmat jutut ovat hyvässä käytössä.

Vaikka tarinassa monet käänteet ovat todella helposti ennalta-arvattavissa, niin tapa jolla niitä alustetaan ja jolla ne ratkaistaan on tehty erittäin hyvin ja vaikka lopputulos onkin aika varma alusta asti, niin monia muuttujia on ja niitä on osattu käyttää esimerkilisesti. Elokuva ei missään vaiheessa myöskään unohda olla hauska, sillä vaikka meno olisi kuinka intensiivistä, niin se on samalla todella huvittavaa.


Tom Cruise on täydellinen Ethan Hunt, hahmo on kasvanut hänen mukanaan ja tullut kuin osaksi häntä. Hunt on erinomainen päähenkilö. Hänellä on omat heikkoutensa, mutta myös vahvuutensa ja moraalinsa. Hän ei ole täydellinen, vaan pelkkä ihminen, mutta hänen taitonsa, reaktiokykynsä ja päättäväisyytensä ovat ylivertaisia.

Hyvää tukijoukkoa ovat todellakin Vingh Rhames ja Simon Pegg jotka kumpikin ovat sarjan vahvimpia ja pitkäaikaisimpia hahmoa. Molemmissa on omat juttunsa jotka todellakin toimiva ja tekevät näistä kahdesta loistavat työtoverit ja ystävät Huntille. Naiskauneudesta vastaava Rebecca Ferguson on helposti sarjan kovin naishahmo, usealla tavalla juuri kuin Hunt, mutta samalla erilainen ja häntä täydentävä.

Siinä missä Alec Baldwin ja CIA:n johtajaa esittävä Angela Basset ovat lähinnä taustaa, niin varsinkin Baldwin onnistuu tuomaan pari hyvää osaa tarinaan. Henry Cavil on kelvollinen omassa osassaan, mutta ei kuitenkaan niin hyvä valinta rooliin kuin olisi voinut toivoa. Sean Harris tosin varastaa roistoshown sillä tämä uusi versio Solomon Lanesta, on jokaisella tavalla parempi kuin edellinen.


Mahdoton Tehtävä: Laskeuma on todella hyvin kirjoitettu ja toteutettu kokonaisuus. Monet stuntit ovat erityisen hurjia ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki tuntuu aivan mahdolliselta. Muutamissa kohdissa ollaan yli-ihmisten puolella, mutta Mission Impossible, toisin kuin Fast & Furious, osaa edelleen olla maanpinnalla ja tarjota toiminnan ja huumorin täyteisen tiivistunnelmaisen jännityselokuvakokonaisuuden, joka on oman sarjansa terävintä kärkeä. Vaikka elokuvassa on pari osaa, joita jää edelleen toivomaan, niin silti elokuvan päätös on oikein hyvin tehty ja jos tulevaisuudessa vastaan tulee Mission Impossible 7, otan sen innolla vastaan.

 

+ Tom Cruisen Ethan Hunt

+ Intensiivinen toiminta hurjine stuntteineen

+ Huumoripainotteinen ote

+ Esimerkillinen kokonaisuus

 

- Vähän kehno kakkospahis

- Muutamia asioita jää edelleen kaipaamaan

 

Arvosana: 9,2

 

Mestariteos

keskiviikko, 1. elokuu 2018

Batman Ninja

Ninja%20Batman.jpg?1533074863

Batman matkaa muinaiseen Japaniin

 

 

Idea Lepakkomiehestä ninjasamuraihybridinä kuullostaa todella hyvältä ja siinä on paljon mahdollisuuksia. Kun mukaan laitetaan monta tuttua ja hyvin tehty roistoa, niin odotuksia kertyy. Lepakkomies Ninja on monella tavalla, todella japanilainen tekele.

 

 

 

Batman Ninja alkaa kun Gorilla Grodin aikakone vie joukon paikalla olleita sankareita ja vihollisia feodaaliseen japaniin. Tästä asetelmasta voi rakentaa vaikka mitä ja todella monin paikoin elokuva on oikeilla raiteilla. Toiminta on näyttävää ja animaatiojälki ja hahmojen ulkoasu ovat molemmat todella upeita ja ääninäyttely sekin on erittäin hienoa, suurimmalta osin. Varsinkin Grey Griffinin (Batman Arkham sarja) Catwoman on todella hyvä ja Tara Strong on jälleen Harley Quinn. Batmanina ei tosin ole Kevin Conroy, ei Jason O'Mara eikä Bruce Greenwood, vaan Roger Craig Smith (Chris Redfield - Resident Evil 6). Ääninäyttely ei ole elokuvan vahvinta antia, sillä esimerkiksi Jokeri ei kuullosta kovinkaan hyvältä.

Näyttävyydessä elokuva loistaa kaikkein parhaiten. Animaatiojälki on todella hienoa ja se tuo hahmoissa esiin hyvin ne japanilaisvivahteet. Tarinakin etenee hienosti, mutta puolen välin kieppeillä mennään kunnolla överiksi. Siinä kohtaa viimeistään huomaa miten japanilainen tämä elokuva todella onkaan, kun Transformers liitetään yhtälöön.


Sanoisin että puolet elokuvasta on todella hyvää tavaraa. Alku varsinkin on erittäin hyvin tehty kun taas lopussa mennään jo aivan liikaa lähemmäs mahdottomuuksiin ja epätodennäköisyyksiin. Myöskään suurta osaa valikoiduista vihollisista ei käytetä juuri yhtään, tai todella huonosti. Se on sääli, koska mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Suunnaton teknologian käyttö menee myös aika kauas siitä, mitä tämä elokuva olisi voinut olla. Siinä olisi palattu teknologiassa paljon taaksepäin, mutta tuntuu aivan liikaa, että siinä on menty runsaasti eteenpäin. Se tavallaan syö uskottavuutta aivan liikaa ja vääristä paikoista.


Se täysin överiksi vetäminen tuntuu oikeasti kuuluvan animeen mutta harmillista on että se on samalla se osa mikä voi helposti pilata hyvän kokonaisuuden ja tässä mennään monin paikoin todella lähelle sitä. Monissa tilanteissa mennään niin typerästi yli että se ärsyttää. Se on todella sääli sillä eri hahmojen ulkoasu ja eroavaisuudet on tehty hienosti. Batmanin tapauksessa samurain ja ninjan yhdistäminen toimii oikein hyvin.

Vaikka päättömyydet omalla tavallaan ärsyttävät, niin silti samalla aikaa huomaan jotenkin nauttivani kokonaisuudesta, sillä tälläinen mahtipontisuus omalla tavallaan toimii. Olisi parempi jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta siinä on silti puolensa. Jos tämän elokuvan pariin menee ilman mitään odotuksia, tai sitten odottaen aivan ylivedettyä toimintaa, niin kokonaisuus tuntuu varmaan paljon paremmalta.


Kaiken kaikkiaan Batman Ninja on ihan hyvä elokuva. Se ei tasollisesti pääse samalla tasolle kuin vaikka Gotham By Gaslight, jossa osattiin esimerkillisesti viedä Batman viktoriaaniseen Lontooseen, suoraan steampunk sydämeen. Itselläni oli vähän turhan isot odotukset tätä elokuvaa kohtaa ja siksi hieman petyin. Mutta tässä elokuvassa on puolensa, varsinkin jos nauttii todella japanilaisista animaatioista.

 

+ Upea animaatiojälki

+ Toiminta

+ Idea ja asetelma

 

- Vedetään todella överiksi

- Liian teknologiapainotteinen

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen

torstai, 5. heinäkuu 2018

Ant-Man and the Wasp

Ant-Man 2 on monella tavalla hankalassa välikädessä, Infinity Warin tapahtumien takia. Loppupelin lähestyessä oikea ratkaisu onkin palata ajassa taaksepäin ja ottaa selvää siitä, mitä tapahtui Civil Warin jälkeen, ennen Infinity Waria.

 

 

 

Scott Lang / Ant-Man (Paul Rudd) on Civil Warin takia kotiarestissa, mutta välit tyttäreen ovat todella hyvät ja samoin välit ex-vaimoon ja tämän mieheen. Mutta kun tri Hank Pym (Michael Douglas) ja Hope van Dyne / Wasp (Evangeline Lilly) tarvitsevat Scottin apua kvanttimaailmaan liittyvässä hankkeessa, joutuu Scott vaikeaan tilanteeseen, joka vaikeutuu entisestään kun mystinen aavemainen hahmo, Pymin entinen kollega sekä rikollisjoukko kaikki haluavat jotakin mitä kolmikolla on. Kaiken keskiössä on kuitenkin hahmo menneisyydestä, Janet van Dyne (Michelle Pfeiffer).

Tarina itsessään on oikein hyvä, ei mikään erikoisin, mutta se toimii juurikin niin hyvin että kaikki pysyy liikkeessä. Missään kohtaa ei tunnu siltä että kaikki pysähtyisi, sillä kun tilanne A on hoidettu ja pitäis siirtyä kohtaan B, niin poikkeus Ö astuu kuvaan ja sitä seuraa muuttuja Ä. Missään kohtaa tarina ei kuitenkaan tunnu sekavalta tai hätäisesti kyhätyltä, vaan todela vauhdikkaalta ja erittäin hauskalta toimintaelokuvalta, jossa myös romanttisen komedian vivahteita.


Ant-Man oli aikoinaan oikein hyvä Marvel elokuva. Se onnistui olemaan todella hauska ja toi MCU:n uusia puolia, osaa enemmän ja osaa vähemmän. Ant-Man & Wasp taas laventaa yhtä näistä puolista, sillä kvanttimaailmassa on omat juttunsa ja jipponsa, puhumattakaan siitä miten paljon mahdollisuuksia siihen sisältyykään, osasta tulee jopa hieman viittauksia. 

Mukana on paljon todella hauskoja puolia ja Ant-Manin ominaisuuksia on osattu käyttää jopa nerokkaasti hyväksi todella koomisissa tapauksissa. Tälläkin kertaa esineiden suurentaminen ja pienentäminen on avainasemassa ja niitä tapauksia on toiminnassa käytetty todella hyvin. Takaa-ajokohtaukset ovat todella hyviä ja tämä on yksi niitä tapauksia joilloin musiikki on yllättävän hyvin valikoitua ja rytmittää toimintaa todella hyvin.

Toiminnallisessa mielessä tämä on yksi MCU:n näyttävimpiä ja omalaatuisia toimintakattauksia ja pärjää erinomaisesti vertailussa Kapteeni Amerikkaa vastaan, Iron Man ja Tohtori Outo tosin ovat vielä parempia. Vauhdikkuuden suhteen päästään todella näyttäviin hetkiin joissa elokuva on vahvimmillaan.


Näyttelijäsuoritukista kaikkein parhaat ovat Paul Rudd ja Evangeline Lilly eli juurikin kärkihahmot Ant-Man ja Wasp. Yhtenä pahishahmona pyörivä Walton Gogginsin esittämä Sonny on ilmeikkyydessään todella hyvä lisä, mutta mitään oikeasti erottuvaa ja loistavaa Marvel pahista ei tästä elokuvasta löydy, sillä Ava jää nopeasti sutaistuksi juonenkäännehahmoksi, etenkin taisteluun. Michelle Pfeiffer tekee juurikin niin hyvän roolin kuin häneltä voi olettaa, vaikka hänen roolinsa jääkin erittäin pieneksi. Michael Douglas tosin jatkaa yhtä uransa parasta roolia samalla loistavuuddella.

Elokuvan ehkä suurin heikkous on se että "Marvel pahis" puuttuu. Tosin tiettynä haittapuolena on myös se että Infinity War on jo tapahtunut ja tulevaisuus ei ole enää niinkään iso kysymysmerkki. Tosin sillä saadaan aikaiseksi hyvät naurut lopputekstien lomassa ja kyllähän Ant-Manin tulevaisuuttakin siinä samalla hiukan makustellaan. Silti elokuvan loputtua jää tunne että jotakin jää puuttumaan, tai että monia kuvioita ja tilanteita ei joko käytetä ollenkaan, tai sitten aivan liian vähän... tai niitä vain vähän vihjaillaan.


Kokonaisuutena Muurahaismies ja Ampiainen on todella hyvä Marvel elokuva ja yksi MCU:n selvästi parempia elokuva sillä tässä elokuvassa heikkouksia on selvästi vähemmänlaisesti ja vahvuuksia vaikka kuinka. Aiempien elokuvien suhteen olisi syytä olla kartalla sillä itsenäisenä elokuva tästä ei saa kaikkea irti. Mutta kaikenkaikkiaan erittäin hyvä elokuva.

 

+ Runsaasti vauhdikas toimintaa

+ Erittäin hauskoja hetkiä on runsaasti

+ Kokovaihtelua on käytetty nerokkaasti

 

- Ei oikeasti hyvää pahista

- Tiettyjä puolia olisi voitu tuoda enemmän esiin

 

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava

torstai, 21. kesäkuu 2018

Solo: Star Wars Story

Star Wars sarja on alkanut saada enemmän ja enemmän elokuvia täydentämään mytologiaansa. Itse odotan edelleen innolla sitä hetkeä kun oman elokuvansa saavat vaikkapa Obi-Wan Kenobi ja yksi kaikkien aikojen parhaita Star Wars roistoja, Darth Maul. Nyt on kuitenkin tyytyminen Soloon.

 

 

 

Han Solo (Alden Ehrenreich) on Corelianin kaduilta peräisin oleva retale joka monien käänteiden jälkeen päätyy yhteen Chewbacca (Joonas Suortamo) nimisen wookien kanssa ja kaksikosta tulee osa roistojoukkoa, jota johtaa Tobias Becket (Woody Harrelson). Matkaan mahtuu myös paljon muutakin, kuten rakkauden kohde Qi'ra (Emilia Clarke), salakuljetta Lando Carlissian (Donald Glover) sekä rikollispomo Dryden Voss (Paul Bethany).

Solo on pääasiassa toimintapainotteinen scifielokuva jossa myös hieman ryöstö/puhallus tyylisen elokuvan elementtejä. Star Wars elokuvien joukossa Solo ei kuitenkaan vertailussa pärjää. Vaikka siinä onkin vauhtia ja myös hieman huumoria niin muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta mukana ei ole paljoakaan oikeasti mieleenjäävää materiaalia.


Tätä elokuvaa on helpoin verrata parin vuoden takaiseen Rogue One elokuvaan joka oli ensimmäinen Star Wars Story. Sanoisin että hyvin pitkälti nämä kaksi elokuvaa ovat tasollisesti hyvin lähellä toisiaan. Niissä on ajoittaisia todella hauskoja kohtia ja runsaasti toimintaa. Se mikä kuitenkin selvästi erottaa nämä on siinä että Rogue One teki muutamat asiat niin paljon paremmin. Rogue One onnistui aivan lopussa todella nousemaan uudelle tasolle kun taas Solo ei pysty samaan. Vaikka Solossa onkin eräs fantastinen cameo hahmo, niin se ei riitä koska Rogue One antoi Darth Vaderille todella paljon tilaa.


Solo ei oikein millään tavalla pääse todella nousemaan uudelle tasolle. Elokuvassa ei myöskään ole samalla tavalla hauskaa hahmoa kuin Rogue Onenin K-2SO. L3 ei ole järin hauska, vaikkakin hän on yksi elokuvan parhaita hahmoja. Chewbacca on ehkä elokuvan parhaiten tehty hahmo sillä hänen ja Hanin kanssa saadaa irti muutamat naurutkin.

Pääroisto Voss on Paul Bethanyn esittämänä oikein hyvä, mutta Star Wars tasolla se ei vain riitä, etenkään koska hän ei pääse oikein missään kohtaa todella loistamaan, vaikka alku todella lupaava onkin. Loppuhuipennus sekin on aluksi todella hyvä, mutta ei kestä kovin pitkään. Elokuvassa on puolensa Han Solon hahmon kehittymisen kanssa, mutta tarina ei kokonaisuudessaan ole mitenkään erityisen hyvä.


Solo: Star Wars tarina on sellainen elokuva joka on ihan hyvä, suurimman osan ajasta. Se ei vain missään kohtaa todella loistava saati muutu oikeasti mieleenpainuvaksi. Ehrenreich ei ole mitenkään erityisen hyvä ja sama pätee lähemmäs kaikkiin muihini elokuvan hahmoihin, paitsi Chewbaccaan joka on samalla tavalla hyvä kuin aina ennenkin. Solosta puuttuu se jokin. Tuntuu että elokuvassa luotetaan aivan liikaa siihen, että tarina kertoo Han Solosta.

Kokonaisuutena kyseessä on ihan hyvä elokuva. Siinä on vauhtia ja monia puolia jotka Star Wars fani varmasti huomaa. Siinä isossa kokonaisuudessa se ei Star Wars tasolla vain riitä, koska mukana on aivan liian vähän niitä asioita jotka todella tekisivät elokuvasta ikimuistoisen. 

 

+ Chewbacca

+ Eräs loistava cameo

+ Toiminta

 

- Pääosa roolisuorituksista on aika laimeita

- Loppuhuipennus jää vaisuksi

 

Arvosana: 6,5

 

Loistokas

torstai, 21. kesäkuu 2018

Jurassic World: Fallen Kingdom

Dinosaurus elokuvien joukossa Jurassic sarja saattaa hyvinkin olla se kaikkein tunnetuin. Fallen Kingdom ei ehkä ole sarjan paras osa, mutta se on kuitenkin yksi sarjan parhaita.

 

 

 

Jurassic World oli erittäin hyvä paluu Jurassic sarjan pariin ja kyllähän se petasi hieman mahdollisuutta jatkolle. Fallen Kingdom on samaa laatua, vaikea sanoa kumpi olisi oikeasti parempi elokuva. Ehkä sitten ajan kanssa mielipide siitäkin muotoutuu. Tällä hetkellä sanoisin että tämä on hieman parempi sillä tässä elokuvassa ei ole samallalailla ärsyttäviä kohtia ja lopetus on yllättävän hyvä.


Elokuva alkaa jonkin aikaa edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Uusin puisto on nyt kokonaan hylätty ja tapahtuman kokeneet ovat erillään. Kun saarella olevalla tulivuorella havaitaan vulkaanista toimintaa, niin herää kysymys siitä, että pitäisikö dinosaurukset pelastaa uudelta sukupuutolta. Kun alkuperäisen puiston perustajan John Hammondin entinen kumppani, mahtimies Ben Lockwood (James Cromwell) tarjoaa mahdollisuuden dinosaurusten pelastamiseen, saa se lopulta Clairen (Bryce Dallas Howard) ja Owenin (Chris Pratt) palaamaan saarelle jotta he voivat pelastaa edes osan dinoista kuolemalta, kuten velociraptor Bluen.

Kokonaisastelemassa on hyvää se että nyt ei taas yritetä jotakin puistosysteemiä vaan tehdään jotakin hieman uudempaa, jossa on tosin mukana myös paljon vanhaakin. Yllätyksiä paljastamatta voidaan sanoa että tarinaan mahtuu paljon hyviä ideoita ja kokonaisuus on rakennettu hyvin. 


Dinosaurusten ystäville tämä on varmasti hyvä elokuvavalinta. Itse sanoisin että tämän on Jurassic sarjan tasolla todella hyvä elokuva. Ei millään tavalla vuoden parhaita elokuvia, mutta viihdyttävä ja vauhdikas kokonaisuus. Muutamia aika typeriäkin käänteitä mahtuu mukaan, mutta yleisesti kaikki toimii hyvin.

Näyttelijöiden joukossa on kaksi ylitse muiden sillä Howard ja Pratt kumpikin tekevät loistavat roolityöt ja heidän hahmonsa todella toimivat. Bryce Dallas Howard oli hieman parempi aiemmassa elokuvassa, mutta hänen hahmonsa on kehittynyt juurikin oikealla tavalla eteenpäin. Chris Pratt taas on hyvin samanlainen kuin aiemminkin ja toimiva sellainen.

Muista elokuvan näyttelijöistä ei juuri jää mitään eritysen vahvaa vaikutelmaa. James Cromwell jää todella nopeasti syrjään vaikka hänen hahmossaan olisi vaikka mitä mahdollisuuksia. Eräs tuttu tohtori aiemmista elokuvista on kuitenkin todella hyvä lisä korostamaan sitä, mitä nyt oikeasti tapahtuu. Myös elokuvan ns. Pahikset jäävät todella heikoiksi tekeleiksi.


Kokonaisuutena Jurassic World: Kaatunut valtakunta on hyvä elokuva. Siinä on todellakin puolensa ja vaikka se ei jätäkään järin pysyvää vaikutelmaa, niin se on kuitenkin sellainen elokuva jonka katsoo mielellään joskus sitten taas uudestaan.

 

+ Dinosaurukset

+ Hyvä pääkaksikko

+ Hyvin rakennettu pääjuoni

 

- Ajoittain vähän hidas

- Heikommanlaiset pahikset

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava