torstai, 11. heinäkuu 2019

Spider-Man: Far From Home

Endgame on monella tavalla viimeinen MCU elokuva. Omassa mielessäni kaikki mitä tulee sen jälkeen, on osa jotakin aivan muuta, sillä niin paljon on muuttunut. Mutta vaikka MCU olisikin päättynyt, niin kyllä tiettyjä Marvel elokuva mielellään katsoisi, kuten Doctor Strange 2. Hämähäkkimies 7 on elokuva joka monella tavalla asettelee palaset uudelle saagalle Rautamiehen jälkeen.

 

 

 

Avengersit eivät ole enää entisensä. Iron Man, kapteeni Amerikka, Black Widow ja Vision ovat poissa ja he jotka ovat jäljellä, ovat valokeilassa. Yksi näkyvimmin esillä oleva on yksi uusimpia Kostajia, Hämähäkkimies. Peter Parker (Tom Holland) on monella tavalla Tony Starkin manttelinperijä ja se tulee elokuvan aikana todella vahvasti esille. Mutta tapa jolla se tehdään todella toimii, puhumattakaan kuinka paljon Starkin perintö elää monissa elokuvan tapahtumissa. Peter on muutosten keskellä ja samalla aikaa, hän suree opettajansa/idolinsa/isähahmonsa menettämistä.

Kun luokkaretken alkaessa maailmalla alkaa tapahtua todella isoja asioita, päätyy Peter uusien haasteiden eteen yhdessä Nick Furyn ja Maria Hillin kanssa, kun rinnakkaistodellisuudesta saapunut Quentin "Mysterio" Beck (Jake Gyllenhaal) tuo synkkiä uutisia.


Mysterio on monille tuttu Hämähäkkimiehen vihollisjoukosta, onhan hahmo ollut yksi likaisen puolitusinan vakionaamoja. Mysterio on ehdottomasti yksi nerokkaimpia ratkaisuja elokuvan juonen kannalta sillä tämä hahmo tuo valtavasti mahdollisuuksia, unohtamatta sitä, että häntä ei ole ennen nähty live action elokuvassa. Jake Gyllenhaal on siis melkoisen haasteen edessä sillä Michael Keaton teko hurjan hyvää jälkeä Vulturena. Mutta toisin kuin vaikka Shocker, Mysterio on tehty enemmän kuin hyvin ja aivan uudenlaisella otteella.

Paljastamatta juonen loistavia käänteitä ja Mysterion taustoja voidaan sanoa että tämä on todella hyvä versio hahmosta ja Gyllenhaal ansaitse siitä isot pisteet. Ehdottomasti niitä parempia Marvel roistoja, vaikka taustalla onkin myös niitä paljon käytettyjä kliseitä.


Tarinallisesti elokuva etenee todella hyvin, mutta samalla siitä huomaa paljon sellaisia osia jotka eivät vain käy järkeen kun niitä vähänkin miettii enemmän. Paljastamatta mitään sen kummemmin voidaan todeta että tunnelmassa ja tyylikkyydessä Far From Home on erinomainen osa uutta MCU:ta ja se on myös erinomainen jatko-osa. Tämä ei ehkä ole se näyttävin tai hauskin Marvel elokuva, mutta se toimii molemmilla saroilla todella hyvin. Toiminta on upeaa ja Spider-Man tuodaan monilla tavoilla hienosti esille ja hahmosta tehdään aivan uudenlainen.

Tom Holland tekee erinomaista työtä ja hän todellakin omaksuu roolin, pystyen hienosti tuomaan hahmon monet puolet esiin. Jake Gyllenhaal on kuin monta kertaa nähty pahishahmo, mutta uudella tavalla ja omanlaisellaan otteella, ei ehkä yhtä hyvä kuin Michael Keatonin Vulture, mutta silti todella hyvä. Monista sivuhahmoista ei nouse esiin ketään joka todella erottuisi joukosta, mutta kyllä John Favreun Happy Hogan tai Zendyan MJ ovat erittäin hyviä. Eräs yllätysnaamakin siellä lopussa vilahtaa, suoraan Raimin Hämähäkkimieselokuvista.


Jos elokuvasta nostaisi niitä heikkoja osia esiin niin ajoittain mennään sellaisiin todella naurettaviin pätkiin joissa ei ole mitään järkeä ja jotka ovat kuin sudenkuoppia juonitärviöille. Tässä vaiheessa itse alan myös olla jo todella kyllästynyt Nick Furyyn sillä hahmo ei oikeastaan koskaan tuo mitään erityistä vahvuutta elokuviin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja kyllähän siellä yksi hyvä kohtauskin on. Tämä on niitä tapauksia kun toivoo että useampi hahmo olisi voitu jo uloskirjoittaa tarinakokonaisuudesta.

Myös elokuvan lopetus on erittäin huonosti tehty. Oikeastaan voitaisiin tarkentaa ja sanoa että elokuvan loppu on hyvä, mutta se mid credit kohtaus pudottaa pohjan ja post credit sekoittaa pakkaa entisestään. Tässä todellakin mennään jo aika pitkälle kikkailussa ja jos tässä on tulevaisuuden taso, niin MCU:n taso on kokenut aika kolauksen Endgamen jälkeen.


Kokonaisuutena Spider-Man: Far From Home on sellainen elokuva joka toimii ihan hyvä. Se menee monin paikoin aika typeräksi ja vähän sellaiseksi teinidraamalässytykseksi, mutta parhaimmillaan sen Marvel laadun ja jatkuvuuden näkee erityisen selvästi ja MCU:n seuraava vaihe on alkanut.

 

+ Tom Hollandin Hämähäkkimies

+ Jake Gyllenhaalin Mysterio

+ Marvel tunnelma ja tyylikkyys

 

- Juonen tietyt osat

- Lopetuksen jälkeiset pätkät

- Tiettyjen hahmojen/ideoiden liikakäyttö

 

Arvosana: 7,8

 

Erityinen

perjantai, 31. toukokuu 2019

Godzilla II: King of the Monsters

Vain yksi voi olla kuningas jumalien joukossa

 

 

Vuoden 2014 elokuva Godzilla aloitti Monsterversen, jota Kong: Skull Island jatkoi ja nyt Godzilla tulee taas, tällä kertaa mukana on iso joukko muitakin hirviöitä. Mutta vain yksi voi olla hirviöiden kuningas.

 

 

 

Godzilla oli yhteen aikaan todella kova juttu sillä vaikka vuoden 1998 elokuva olikin suhteellisen heikko ilmestys, niin Godzilla pysyi yhtenä legendaarisena hirviönä, jota se on edelleen. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä että pitäisikö tämä elokuva katsoa. Tämä kuuluu niihin elokuviin jota olen todella odottanut jo pidemmän aikaa. Tosin Avengers: Endgame oli pitkään prioriteetti ykkönen, mutta Godzilla 2 oli ylivoimaisesti seuraava. Tämä on äärimmäisen vahva ennakkosuosikki yhdeksi tämän vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Sanotaan heti kiertelemättä, että jos Avengers: Endgame ei olisi ilmestynyt tänä vuonna, niin Godzilla 2: Hirviökuningas, olisi tämän vuoden paras elokuva ja sillä paikalla taitaa myös pysyä.


Tarinallisesti aikaa on kulunut edellisen elokuvan tapahtumista jo jonkin aikaa. Valtaosa tärkeistä ihmishahmoista on uusia (mm. Vera Farmiga, Millie Bobby Brown ja Charles Dance) mutta mukana on myös tuttujakin kuten Ken Watanabe, Sally Hawkins ja David Straithairn. Tarinasta sen kummempaa puhumatta sanotaan että ihmisten touhut ovat vain sitä taustaa ja pääpaino on siinä kun Godzilla ottaa yhteen muiden hirviöiden kanssa jotka on trailereissa joka aika hyvin kerrottu ja oikealla tavalla hypetetty, sillä näihin hirviöihin kuuluu yksi Godzilla pahimpia vihollisia, itse lohikäärmehirviö Ghidorah. Ensimmäisellä kerralla ei tietenkään käytetä parhaita kortteja, sillä Jokerikin astui kuvaan vasta Yön Ritarissa.

Hirviöiden kuten Godzillan taustoja ei jätetä pelkkään arvailuun joten jos tämä hirviöversumi ei ole entuudestaan tuttu, ei tämän elokuvan katsomiseen ole mitään estettä. Samalla tavalla kuin edellinen Godzilla, myös tämä elokuva pitää jännitteitä yllä ennen kuin se pääshow alkaa, mutta se odotus on kaiken sen arvoista. Toisin kuin edellisessä elokuvassa, tässä elokuvassa päästään erittäin nopeasti asiaan, sillä kun Godzilla on tuttu ulkoisesti, niin salaperäisyyttä ei tarvitse pitää yllä. Asiaan päästään erittäin nopeasti ja meno vain paranee loppua kohden.


Ihmisnäyttelijöiden roolisuoritukset ovat oikein hyviä. Charles Dance on todella hyvä omassa roolissaan ja Ken Watanabe tekee samalla tavalla vakuuttavan suorituksen kuin viimeksikin. Päähahmoihin ei kuitenkaan saada ihan samaa tyyliä mitä Aaron Taylor-Johnson ja Elizabeth Olsen toivat peliin edellisessä osassa mutta Kyle Chandler on ihan hyvä, tälläinen tavallisen oloinen jokamies ja Millie Bobby Brown on myös oikein hyvä, Vera Farmigasta puhumattakaan. Ihmisten osuus tarinassa on toimia selittäjinä katsojille ja tapahtumien täytäntöönpanijoina.

Se mikä tekee tästä elokuvasta paremman kuin edellinen, on se, että tällä kertaa hirviöt saavat enemmän tilaa. Edellisessä elokuvassa käytettiin paljon aikaa siihen, että Godzillaa pidettiin mysteerinä ja hänen mahtavuudellaan leikitetltiin pitkän aikaa, kunnes hänet sitten todella näytettiin. Paljon aikaa hirviöt taistelivat hämärässä, eikä siitä ole nytkään luovutti, sillä se toimii ja tunnelmallisesti se on erittäin tehokas keino. Kun hirvilitä on enemmän niin ne tarvitsevat myös enemmän tilaa ja tuntuukin että tällä kertaa saadaan katsella enemmän hirviöitä ja elokuvasarja pääsee oikeasti vauhtiin.


Tunnelmallisesti elokuva on erittäin vahva ja se tuttu tyyli toimii erityisen hyvin. Paikkoja hajoaa hirviöiden tieltä ja jokaisella hirviöllä on omanlaisensa tyyli taistella, mikä tuo toimintaan valtavasti vaihtelua mikä taas saa taistelut tuntumaan entistä näyttävämmältä. Jokainen hirviö on omanlaisensa kokonaisuus sillä osa on selvästi ihmisiä vastaan kun taas osan heidän puolellaan. Godzilla taas on omalla puolellaan, sillä puolella millä hän oli ensimmäisessäkin elokuvassa.

Ne ovat ne pienet asiat mitkä tuntuvat niin paljon. Jotkut kohtaukset ovat todella massiivisia ja kaikessa mahtavuudessaan uskomattoman hienoja. Se miten hirviöt iskeytyvät toisiaan vastaan ja hajottavat kaiken tieltään näyttää todella hienolta. Se miten Godzillan ja Muton taistelu edellisessä elokuvassa oli tehty päättyi todella upeasti ja kyllähän siinä tuli aika isot odotukset jatkoa ajatellen.

Paljastamatta lopetuksesta ja taistelun päättymisestä mitään, sanotaan että viimeinen taistelu on vielä parempi, yksi hienoimpia taisteluja hirviöelokuvissa koskaan. Sitä tasoa josta ei kovin helpolla päästä paremmaksi ja lopetus, on mestarillisesti tehty.


Kokonaisuutena Godzilla II: King of the Monsters on erittäin hyvä elokuva joka kuuluu ehdottomasti tämän vuoden parhaisiin elokuviin ja sinne kärkipäähän yhdessä Avengers: Endgamen ja Näin Koulutat Lohikäärmesi 3:n kanssa. Toiminta, tunnelmanluonti ja jaksotus on erityisen hyvä ja elokuva näyttää todella hyvältä. Godzilla näyttää upealta ja samoin King Ghidorah. Osittain tästä syystä myös loppuhuipennus on niin vaikuttava.

 

+ Godzilla ja Ghidorah

+ Toiminta ja tuhovoimaisuus

+ Tunnelma ja näyttävyys

+ Loppuhuipennus ja päätös

+ Tarina

 

- Ihmiset usein hidasteena

- Useat pienet asiat / Kauneusvirheet

 

Arvosana: 9,2

 

Mestariteos

torstai, 25. huhtikuu 2019

Avengers: Endgame

Whatever it takes...

 

 

Osa jokaista tarinaa, on se loppu. Kukaan ei elä ikuisesti ja jokaisen sankarin tarinassa on erittäin tärkeää sen lisäksi miten he elävät, se, miten he kuolevat. Siinä missä Logan päätti Wolverinen tarinan, saattaa Endgame hyvinkin päättää Iron Manin tarinan. Koska Endgame on kuin Infinity War part 2, tulee se olemaan hyvin selkeää jatkoa. Mutta enemmän kuin mitään muuta, se tulee olemaan elokuva, joka päättää MCU:n yhden kokonaisen aikakauden.

 

 

 

Lopun viimeinen osa

Logan oli aikanaan erittäin hyvä elokuva joka onnistui tekemään mahdottomasti siedettävää. Vaikka Wolverinen tarinasta puuttuikin sellainen tietty tyylikäs lopputaistelu siitä loppuhuipennuksesta, niin tapa jolla Wolverine lopulta lähti oli tunteikas ja... siedettävä. Siihen on kasvanut hieman kiinni ja kun ajatusta on tarpeeksi kauan saanut makusteltua, niin sen ymmärtää paljon paremmin. Endgame on elokuva joka saattaa hyvinkin asettaa minut samaan tilanteeseen kuin Logan, mutta tällä kertaa kyseessä on Iron Man. Teorioita Endgamen lopusta on ollut paljon, mutta viimeisen vuoden aikana olen katsonut kaikki MCU elokuvat tätä hetkeä varten, jotta kokonaisukuva olisi mahdollisimman selkeä.

Infinity War on ehkä se kaikkein pahin MCU elokuva mitän tulee lopetukseen. Itselleni kaikkein eniten osui se, että Dr. Strange oli yksi niistä joka muuttui tuhkaksi. Mutta hänen viimeiset sanansa kuvastivat hänen tekoaan ja sankaruuttaan aivan omanlaisellaan tavalla: "I was the only way...". Sen pystyy minun kirjoissani ylittämään vain jos Iron Man kuolee, sillä nämä kaksi ovat ehdottomasti omat suosikkini MCU:ssa. Osasyynä on tietenkin se että nämä kaksi hahmoa ovat omia suosikkejani kaikista Marvelin sankarihahmoista Punisherin, Venomin, Ultronin, Dr. Doomin, Wolverinen ja Dormammun kanssa, noin parina esimerkkinä. Se miksi erityisesti pidän näistä kahdesta johtuu myös siitä että MCU on kohdellut heitä todella hyvin, Robert Downey jr ja Benedict Cumberbatch on fantastisia omissa rooleissaan.


Infinity War: Part 2

Tarina jatkuu siitä mihin Infinity Warissa jäätiin. Puolet universumista on poissa ja mukana iso joukko sankareita. Jäljelle jääneet ovat kovan paikan edessä, kun heidän pitäisi jatkaa. Tony Star (RDJ) on avaruudessa kun taas se mitä kostajista (mm. Chris Evans, Chris Hemsworth ja Scarlett Johansson) on jäljellä, ovat maassa. Thanos (Josh Brolin) taas, onnistui siinä mitä yrittikin. Mutta loppupelin on vasta alkanut.

Iron Man elokuvasta alkaneet tapahtumat, juonenkäänteet ja konfliktit ovat kyteneet jo pitkään ja tässä elokuvassa on viimeistään mahdollista nähdä, miten kaikki ne lopulta mahtuvatkaan siihen isoon tarinaan. Kuinka moni sankareista jää jäljelle ja miten kaikki korjataan. Aikamatkustut, Kvanttimaailma, Vaihtoehtoinen todellisuus... spoilaamatta tarinasta mitään, mitä kaikessa spekuloinnissa ei olisi mahdollisesti jo ehditty vahingossa sattumalta spoilaamaan sanottakoon että Endgame on elokuva, joka on ehdottomasti MCU:n parhaita. Ellei jopa se paras.


Marvel elokuva parhaasta päästä

Marvel tunnelma on äärimmäisen vahva ja tuntuu että jokainen hahmo saa hetkensä loistaa omalla tavallaan. Kokonaisuuden suhteen olla todella vahvasti samoissa tunnelmissa kuin Infinity Warissa. Tosin tällä kertaa osa pelaajista muuttuu kun tohtori Stephen Strange (Benedict Cumberbatch), Spider-Man (Tom Holland), Scarlett Witch (Elizabeth Olsen) sekä lähes kaikki Galaxin Vartijat ovat poissa. Mutta uusia pelaajia astuu kuvaan kun mm. Carol Danvers (Brie Larson), Clint Barton (Jeremy Renner) ja Scott Lang (Paul Rudd) astuvat kuvaan ja vanhat pelaajat jatkavat. Tarina on paras kokea juurikin siten että siitä ei tiedä kovin paljoa etukäteen, sillä todella huikeita yllätyksiä on luvassa.

Toiminnan, huumorin ja draaman esimerkillinen yhdistäminen tekee Endgamesta helposti MCU:n kärkipään elokuvan. Viimeinen taistelu eritoten on eeppinen aivan uudenlaisella tavalla ja vaikka MCU parilla tavalla päättyykin tähän, niin myös tämän elokuvan kohdalla avataan aivan uusia ovia ja laajennetaan Marvelin Multiversumia aivan uusiin mittasuhteisiin.

Jos elokuvaa vertailee moniin MCU:n parhaisiin niin aika pitkälti tämä elokuva jakaa elementtejä niiden kaikkien kanssa. Age of Ultron on monella tavalla hyvin samanlainen, tällä kertaa panokset vain ovat niin paljon korkeammat. Civil Warin tapaan hahmoja on todella paljon ja kaikki saavat todella hyvin aikaa loistaa. Iron Man 3:n tavoin tässä ollaan tilanteessa johon kaikki voisi päättyä. Se minkä Endgame tosin tekee niin paljon paremmin on se kokoluokka. Kaikki on nyt isompaa, kriittisempää ja sitä kautta Endgame katsoo ja korottaa kaiken mitä on aiemmin tehty, onnistuen tarjoamaan vieläkin enemmän, avaamalla ehkä ne kaikkein suurimmat ovat mitä Marvelin multiversessa oikeasti voidaan.


Kaikki tai ei mitään

Näyttelijäsuoritukset on monien kohdalla parempia kuin koskaan aiemmin. Siinä missä Robert Downey jr on onnistunut ensimmäisestä elokuvasta asti pitämään oman tasonsa koko sarjan parhaana, niin monet muut ovat olleet enemmän tai vähemmän niin ja näin.

Scarlett Johansson saattaa hyvinkin tehdä parhaan suorituksensa sitten Civil Warin. Infinity Warissa nähty Black Widow oli helposti hahmon pohjanoteeraus, tämä taas on yksi hahmon parhaita elokuvia, sanoisin että omasta mielestäni toiseksi paras ja Johansson onnistuu todella hyvin.

Chris Evans on toinen joka todella kasvanut kiinni hahmoonsa ja onnistuu tuomaan niin monia puolia esiin kapteeni Amerikkana.

Chris Hemsworthin Thor taas on yllättävä, parillakin tapaa, erittäin hauska ja jos ei muuta ja Mark Ruffalon Banner saa hahmoonsa aivan uudenlaisen tason.

Vähemmän aikaa mukana olleista Paul Rudd pystyy edelleen pitämään erinomaisen otteen huumoriin kun taas Jeremy Rennerin sivuhahmomainen Hawkeye on ehkä tärkeimmässä roolissa kuin koskaan. Brie Larsonin kapteeni Marvel ei hänkään jää mitenkään unholaan, vaikka ei ihan niin isossa roolissa olekana kuin aluksi veikkasin.

Sivuroolimaisemmista suorituksista Josh Brolinin Thanos on ehkä se kaikkein eniten esille nouseva. Hahmo ei ole läheskään niin tärkeässä osassa kuin aiemmassa elokuvassa, mutta kyllähän tämä pahis saa jälleen mahdollisuuden loistaa. Ei vieläkään se paras Marvel pahis omasta mielestäni, mutta parhaita. Monien muiden sivuroolien joukossa on monta todella loistavaa suoritusta ja kuten jo aiemmin totesin, tuntuu että jokainen hahmo saa mahdollisuutensa tehdä parhaansa.


Toiminta, draama ja tyyli

Toiminta ja huumori ovat aina olleet avainasioita Marvel elokuvien laadukkuudessa. Vaikka draama onkin sellainen osa mitä monesti ei nosteta tarpeeksi esille niin se on yksi tämän elokuvan vahvimpia osia. Draamallisesti mukana on vähintään yhtä kovia hetkiä kuin Civil Warissa tai Infinity Warissa. Monet raskaat päätökset johtavat todella koviin hetkiin, mutta niiden ansiosta tämä elokuva nousee sellaiseksi joka varmasti muistetaan sen fantastisesta kokonaisuudesta.

Draaman lisäksi huumori kukkii aivan uskomattoman hyvällä tavalla. Sitä ei koskaan lyödä täysin yli, mutta sitä ei myöskään tunnuta missään kohtaa täysin unohtavan. Parhaita ovat juurikin ne muutamat yksittäiset kohdat joita en todellakaan ala erittelemään, jotta jokainen pystyy kokemaan ne omalla tavallaan ja päättämään että mikä toimii ja kuin hyvin. Mutta sanotaan vaikka että ne hahmot jotka ovat olleet hauskoja tähänkin asti, ovat sitä edelleen.

Sitten on tietenkin se toiminta joka eeppisyydessään pitää sisällään monia sarjan parhaita hetkiä koskaan. Vaikka tavallaan olisin toivonut että elokuvan suurinta taistelua olisi pitkitetty vieläkin enemmän, niin samalla olen tyytyväinen siihen, miten hyvin siinä osattiin käyttää eri hahmojen erilaisia ominaisuuksia. Näyttävyydessä on onnistuttu esimerkillisesti ja tämä elokuva on sanalla sanoen ihmeellinen.


Pitkän tarinan päätös

Lopetus. Se on se iso juttu mitä tämä elokuva on ollut kokoajan ja täytyy sanoa että se on myös se asia mikä on erittäin helpposti pilattu. Kyllä kaikilla on varmasti omia ajatuksia ja toiveita siitä, miten he haluaisivat kaiken päättyvän ja vaikka omat ajatukseni ovatkin aika kaukana siitä miten kaikki sitten lopulta päättyikään, niin aika paljon ajatuksia elokuvan päätös herätti. Varsinkin ne monet mahdollisuudet mitä ennen sitä ehti tapahtua. Hyvin Loganmaisiin tunnelmiinhan siinä jäätiin.

SPOILEREITA JA PALJON!!!

_________________________________________________________________________________

Endgame päättää MCU:n, ainakin omalla tavallaan. Se tavallaan yllätti miten harva hahmo lopulta kuolikaan, mutta siinä samalla se tekee niistä muutamista entistä tärkeämpiä. Täytyy sanoa että tämän kaksiosaisen päätöksen kanssa osattiin valita juurikin ne oikeat hahmot jolla osutaan todella kovaa. Infinity Warin lopussa omalla kohdallani osui erittäin kovaa kun tohtori Outo muuttui tuhkaksi. Siksi olinkin erittäin täpinöissäni kun hän teki paluun. Rautamiehen kuolema, vaikkakin äärimmäisen sankarillinen, oli kyllä kova pala ja yllättävän kova oli myös Mustan Lesken kuolema, mikä tuli yllättävän äkkiä.

Rautamies on pitkään ollut MCU:n vahvin osa ja nyt kun tämä hahmo on poissa, niin siitä jää todella iso aukko. Koko MCU:n ajan Tony Stark on ollut se hahmo joka on aina nähnyt muiden uhrautuvan ja hän on se joka tuntuu aina ajattelevan itseään ja siksi tämä ei tullut niin isona yllätyksenä. Oli aika selvää että kyllähän se on Iron Man joka lopussa kaatuu, vaikka itse olisin kyllä tehnyt niin että hän olisi selvinnyt ja kapteeni Amerikka olisi ollut se joka uhrautuu. Mutta toisaalta, sitä miettii että millainen on hyvä lopetus hyvälle hahmolle. Loganin loppu oli parilla tavalla sellainen joka jätti paljon toivomisen varaan, vaikka samalla se oli todella runollinen päätös. Iron Manin loppu, on paljon parempi. Tietenkin siitä jää haikea olo, mutta samalla se on jotakin mikä omalla tavallaan todella toimii. Samalla tavalla kuin Hugh Jackman teki Wolverinesta omansa, niin Robert Downey jr teki Iron Manista omansa. He aloittivat hahmojen tien ja lopettivat sen.

_________________________________________________________________________________


Yheenveto

Kokonaisuutena Avengers: Endgame on ehkäpä koko MCU:n paras elokuva. Sen täytyy antaa vähän aikaa vielä asettua mutta kyllä sanoisin että ainakin top 5:n, ellei top 3:n mahdu. Tässä elokuvassa on niin paljon kaikkea sellaista mitä siltä todellakin odotti. Tarina päättyy, mutta samalla niin monia muita mahdollisuuksia tuodaan esiin ja vaikka monet sankarit ovat poissa, niin nyt on uusien aika nousta.

Endgame on sellainen elokuva, jonka jälkeen voi lopettaa MCU elokuvien katsomisen, tästä kun ei ihan äkkiä paremmaksi päästä. Mutta lopetanko itse tähän... tuskin.

 

+ Moneta uskomatonta roolisuoritusta, kärjessä RDJ

+ Toiminnan, draaman ja huumorin esimerkillinen yhdistäminen

+ Fantastinen loppuhuipennus

+ Niin monta niin hyvää hahmoa

+ Multiverse

 

+/- Lopetus

 

- Monet asiat joita jäi edelleen kaipaamaan

- Monet asiat jotka olisi voitu tehdä toisin

 

Arvosana: 9,4

 

Mestariteos

perjantai, 8. maaliskuu 2019

Captain Marvel

Endgame on alkamassa, mutta vielä hetki ennen sitä päästään tutustumaan yhteen järeimmistä Marvel sankarittarista, elokuvassa jossa on potentiaalia muuttaa todella monta asiaa koko Marvelin elokuvauniversumissa.

 

 

 

Sanotaan heti kättelyssä että kapteeni Marvel on yksi niitä parempia Marvel hahmoja, vaikka ei omiin suosikkeihin millään mahdukaan. Hänessä on kuitenkin muutamia todella hyviä puolia. Mutta samalla aikaa aiemmin Miss Marvel nimellä kulkenut sankaritar on myös näitä ehkä vähän liian ylivoimaisia hahmoja, kuten Supermies. Se tekee hänestä monella tavalla vähän tylsän. Mutta täytyy sanoa että kyllähän tässä elokuvassa on aika paljon potentiaalia. Mutta itse en vain tykkää tästä pääosa valinnasta. Brie Larson nyt ei ole mitenkään huono näyttelijätär, mutta ei millään kapteeni Marvel materiaalia, koska mm. Ashley Johnson, Emma Stone, Amanda Seyfried tai Olivia Wilde olisivat olleet niin paljon parempia vaihtoehtoja.

Toki monet Marvel hahmot eivät ole aluksi tuntuneet kovin hyviltä ja osa kuitenkin pikku hiljaa alkanut toimia, mutta osa on taas alkanut mennä alaspäin. Scarlett Johansson oli erittäin hyvä valinta Black Widow'n rooliin mutta lähes joka toinen elokuva jossa hän on ollut, ei ole ollut kovin hyvä roolihahmon/roolisuorituksen suhteen. Zoe Saldana ei vieläkään tunnu hyvältä Gamoralta kun taas Elizabeth Olsen on alusta asti ollut uskomattoman hyvä Scarlet Witch. Brie Larson tuntuu tämän elokuvan perusteella lähinnä siltä, miltä Zoe Saldana Gamorrana, ei yhtään siltä, miltä hahmon pitäisi. Mutta mahdollisuuksia on kuitenkin. Isoin syy miksi näin on, johtuu osittain siitä että kapteeni Marvel tuntuu hieman ylimieliseltä, ei niinkään sankarilliselta hahmolta.


Tarina sijoittuu 90-luvulle, aikaa kun Vers (Brie Larson) päätyy maahan Kreen ja Skrullien otettua yhteen, taas kerran. Maapallolla Vers sitten yhdistää voimansa Nick Furyn (Samuel L. Jackson) kanssa. Samalla aikaa rauhanturvaajat (Kree) suuntaavat maapallolle estämään tunkeutujia (Skrull) soluttautumasta maahan. Kreen kärjessä on Versin kouluttaja ja komentaja Yon Rogg (Jude Law) kun taas Skrullien johdossa on häijy Talos (Ben Mendehlson). Pahaksi onneksi, Skrullit pystyvät ottamaan kenen tahansa muodon. Pikkuhiljaa Vers oppii enemmän ja enemmän niin omasta menneisyydestään, kuin kahden kansan pitkästä sodasta ja avainasemassa tässä kaikessa on hävittäjälentäjä Carol Danvers ja tohtori Lawsonin (Anette Benning) merkittävä tutkimustyö.

Mitä tulee moniin elokuvan näyttelijöihin niin Samuel L. Jackson tekee helposti parhaan suorituksensa koko MCU:ssa ja Ben Mendehlson onnistuu todella yllättämään omassa osuudessaan. Muutoin valtaosa näyttelijöistä jää aikalailla sivuun. Omasta mielestäni koko Mar-Vell konsepti on joko täysin pilattu tai aivan liian alikäytetty.


Captain Marvel on monella tavalla juurikin sellainen mitä valtaosa Marvel elokuvista on. Toiminnantäyteinen ja kepeän huumoripitoinen tarina joka sopii todella hyvin muuhun MCU:n. Toiminta on todella hienoa ja loppuakohden kapteeni Marvel nousee helposti yhdeksi MCU:n ylivoimaisimmista hahmoista. Matka siihen pisteeseen on kuitenkin todella hyvin jaksotettu ja pitää sisällään aika hyviä juonenkäänteitä. Tarinallisesti tämä ei ole ihan niin tiiviisti kiinni muisssa elokuvissa, mutta aika selvää on, että tämä on viimeinen pohjustus, ennen Avengers: Endgamea.

Se mikä tekee tästä niin yllättävän elokuvan on siinä tarinallisessa puolessa. Itselläni oli tiettyjä ajatuksia valmiina liittyen varsikin skrulleihin, kuten se että joka on pitkään ollut osa MCU:ta, voi olla skrulli. Siinä ohessa on tullut myös paljon muitakin teorioita sillä kapteeni Marvel on helposti yksi niitä hahmoja joka tuo mukanaan niin paljon erilaisia mahdollisuuksia jatkoa ajatellen.


Kokonaisuutena Captain Marvel on hyvä MCU elokuva. Kilpailu ykköspaikasta on kova ja tällä elokuvalla ei ole siihen mitään mahdollisuuksia, mutta ehdottomasti tämä kuuluu sarjaan, hyvät MCU elokuvat. Aika näyttä että kuinka paljon mieli muuttuu, mutta toisin kuin vaikka vuodentakainen Black Panther (joka edelleen on niitä huonoimpia MCU elokuvia) tämä saattaa kuulua sarjaan Ant-Man sekä Ant-Man & Wasp, eli toimii pidemmänkin ajan kuluttua, mutta sitä ei vielä voi varmaksi sanoa.

 

+ Kapteeni Marvel hahmo

+ Tarinan yllätykset

+ Tuttu Marvel laatu

 

- Brie Larsen ei tunnu kapteeni Marvelilta

- Mar-Vell hahmon heikko käyttö

- Kapteeni Marvel tuntuu ajoittain turhan ylimieliseltä ja ylivoimaiselta

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen

tiistai, 5. helmikuu 2019

Green Book

Viggo Mortensen tekee elokuvia sen verta harvoin, että itse menen aika suoraan ne katsomaan jos mahdollisuus aukeaa. Green Book on juurikin sellainen elokuva, jota en katsoisi, jos siinä ei olisi näin vahvaa pääroolia. Mutta elokuva itsessään, pitää sisällään todella paljon enemmän.

 

 

 

Tony Lip (Mortensen) on italialaisamerikkalainen portsari jolla on omalaatuinen mutta tehokas kyky ratkoa ongelmia, tarvittaessa vaikka suoraan nyrkein. Heti elokuvan alussa kun pomomies huutaa: "Tony Lip!". Saadaan tästä hyvin tehokas demostraatio. Mutta Tonylla on myös taita hankkia ongelmia mikä myös käy selväksi. Kun afroamerikkalainen pianisti tohtori Don Shirley (Mahershala Ali) sitten palkkaa hänet autonkuljettajakseen kahden kuukauden kiertueella syvään etelään, niin alkaa monimutkainen matka jonka aikana sekä Tony että Don kasvavat ihmisinä ja oppivat toisiltaan paljon, ylittäen yhteiskunnalliset- ja rodulliset rajat. Apuna tässä kaikessa on "vihreä kirja" joka raa'asti suomennettuna on neekeriautoilijan opaskirja. Tämä kirja kertoo että missä tummaihoinen uskaltaa liikkua 1960-luvun etelässä, jossa rasismi on erityisen vahvasti esillä.

Elokuva on yhtä aikaa kasvukertomus, road trip elokuva sekä tarina ystävyydestä ja ymmärryksestä. Tony ja Don ovat molemmat varsin kaavoihinsa kangistuneita ja monien ennakkoluulojen täyttämiä. Tony näkee Donin lähinnä tärkeilevänä hienohelmapianistina, eikä samalla aikaa ymmärrä että miten tumma mies voi esiintyä valkoisille, jotka eivät häntä lavan ulkopuolella arvosta pätkän vertaakaan. Don taas näkee kuskinsa kovaäänisenä, punkerona jonka kielenkäyttö ei sovi minnekään muualle kuin roskaväen joukkoon. Tämä asetelma tekee tarinasta erittäin hyvän korostaa sitä kaikkea mitä he joutuvat matkan aikana sietämään ja kokemaan. Sitä kautta elokuvan lopetus tuntuu entistä paremmalta, koska heistä kumpikin kasvaa aikuisena.

Elokuvan suurin valtti on Viggo Mortensenin roolityö joka on todella erilainen kuin monet hänen aiemmista roolisuorituksistaan. Tony Lip ei ole sankarihahmo kuin Aragorn tai kylmäverinen mafioso kuin Nikolai. Mortensen pääsee Green Bookissa tekemään taas hyvin erilaisen roolisuorituksen ja yllättäen tästäkin irtosi Oscar ehdokkuus, kuten hänen parin vuoden takaisesta elokuvastaan, Captain Fantastic. Se tapa jolla hän suhtautuu roolityöhön tekee hänen työstään niin mieleenpainuvaa. Tony Lip on todella tavanomainen hahmo mutta tapa jolla Mortensen esittä häntä saa hänet tuntumaan yhtä aikaa todella hauskalta, erittäin karskilta sekä yllättävän sympaattiselta. Tämä on juurikin sellainen mies jonka kanssa olisi hienoa olla kavereita.

Mahershala Ali ei ole mitenkään huono omassa roolissaan, mutta hänen hahmonsa on lähinnä monien demonien riivaama ja ennakkoluulojen ja rasismin piinaava nero, joka on syntymät pari vuosikymmentä liian aikaisin. Alin roolisuorituksessa on myös sydäntä, mutta se ei tunnu niin syvälliseltä kuin Mortsensenin roolityö. Osa syynä tähän on varmasti se että itse olen katsonut varmaan jokaisen elokuvan jossa Viggo Mortensen on jollakin tavalla ollut mukana, kun taas ali Ali on itselleni tuttu vain parista elokuvasta. Vertailupohjaa on Mortensenin tapauksessa todella paljon ja monien mestarillisten roolien joukossa, Green Book onnistuu erottumaan.

Kokonaisuutena elokuva etenee todella hyvin se on monin paikoin erittäin hyvä komedia, kun taas ajoittain se on vahva draama isoine asioineen. Useat toisiaan todella hyvin tukeavat puolet ovat juurikin se syy miksi tämä elokuva toimii. Yhtenä hetkenä naurattuu kun päähenkilöillä on hauskaa, toisena taas hymyilyttää kun luvassa on vähän tunteikkaampaa menoa, osittain huumorien säestämänä. Sitten taas on niitä hetkiä kun ei juuri hymyilytä kun ollaan paljon vakavampien asioiden äärellä. Juoni etenee todella hyvin eikä elokuva juuri tylsäksi muutu, mikä on saavutus sinänsä tämä tyylisten elokuvien tapauksessa.

 

+ Viggo Mortensen

+ Erinomainen juonen kuljetus

+ Huumorin ja draaman loistava jaksotus ja ajoittainen yhdistäminen

 

- Alkaa kunnolla vasta kun ollaan tien päällä (introa lukuunottamatta)

- Asetelma itsessään ei juuri nappaa

 

Arvosana: 8,2

 

Mahtava