sunnuntai, 19. marraskuu 2017

Justice League

DC:n elokuvauniversumi jatkuu ja tällä kertaa Batmanin ja Wonder Womanin joukkoon liittyvät Flash, Aquaman sekä Cyborg, torjuakseen muukalaisten hyökkäyksen maahan.

 

 

 

Oikeuden Puolustajat jatkaa tarinaa Batman v Superman elokuvasta. Supermanin kuoleman jälkeen moni on menettänyt uskonsa. Batman on alkanut valmistautua tulevaan uhkaan joka kuitenkaan vaikuttaa olevan paljon enemmän, mihin hän on valmis, kun hurja Steppenwolf saapuu maapallolle.

Tarinallisesti elokuva jatkaa oikein hyvin siitä mihin jäätiin, mutta ongelmana on se, että vaikka elokuva onkin aika hyvin rakentunut, niin se ei tunnu oikeasti olevan mitään keskiverto supersankarielokuvaa enempää. Vaikka tarina onkin rakennettu hyvin ja se toimii ja etenee hyvin, niin siinä ei ole oikeastaan mitään sellaista, mitä DC elokuva oikeasti tarvitsisi. Viihdyttävä elokuva on kyseessä mutta pakko sanoa että paljon enemmän olisi tarvittu.


Mitä tulee elokuvan näyttelijöihin niin sanotaan että muutama varsin hyvä roolisuoritus on mukana mutta valtaosa on joko huonoja suorituksia tai hahmo ei vain toimi. Tai molempia. 

Sanoisin että kaksi elokuvan vahvinta lenkkiä ovat Ben Affleck ja Jeremy Irons, joista varsinkin jälkimmäinen on erityisen hyvä. Itse pidin todella Michal Cainen suorituksesta, mutta nyt kahden elokuvan jälkeen, alan pitää Ironsista vielä enemmän. Irons on erittäin hyvä opettajahahmo ja onnistuu olemaan elokuvan kaikkein laadukkain hahmo ilman mitään erityisempää tasapainottomuutta.

Ben Affleck on hyvä Batman, mutta vielä parempi Bruce Wayne. Hänen suorituksensa ei ole niin hyvä kuin aiemmassa elokuvassa, mutta kyllä on ihan hyvä. Todella monta asiaa jää tosin puuttumaan.

Marvelin kanssa monet hahmot ottivat oman aikansa ennenkuin alkoivat oikeasti tuntua hyviltä. Gal Gadot ei vieläkään tunnu todelliselta Wonder Womanilta, Ezra Millerin Flash on kömpelö vitsiniekka ja Jason Momoa on täysin särmitön Aquaman. Sivuosan JK Simmons ei myöskään tunnu oikealta valinnalta James Gordoniksi. Ray Fisherin Cyborg ja Amy Adamsin Lois Lane ovat lieviä poikkeuksia ja toimivat varsin hyvin. Mutta se kaikkein heikoin linkki on Henry Cavillin Teräsmies joka on todella huono.


Sanoisin että monet ongelmat liittyvät tavalla tai toisella hahmoihin.

Batmanista on riisuttu kaikki tarvittava särmä. Hän kertoo todella avoimesti olevansa Bruce Wayne, ei ole yhtään niin kova kuin aiemmin eikä läheskään niin älykäs ja varma kuin pitäisi olla. Tästä Batmanista on poistettu aivan liikaa niitä osia joita hahmo vaatii. Hänen identiteettinsä kuuluisi olla salaisuus, hänen pitäisi olla huippuälykäs ja valmiina kaikkeen. Puhumattakaan siitä, että hänen pitäisi olla tilanteessa kuin tilanteessa täysin hallittu. Mikään tästä ei tule esiin elokuvassa, vaikka tämä Batman on ollut 20 vuotta aktiivisena.

Superman taas, on aivan liian ylivoimainen. Tämä tulee oitis ilmi kun Teräsmies liittyy taisteluun ja oitis ottaa tilanteen haltuun. Se ei kuitenkaan ole suurin ongelma, vaan se, mikä on ollut läsnä alusta asti. Hänestä on yritetty tehdä särmikäs, kova ja voimallinen, mutta sen sijaan hänestä on saatu kusipäinen mäntti joka luulee olevansa kaiken yläpuolella. Tämä ei vain toimi.

Muut hahmot ovat paljon tasaisempia ja suoriutuvat hyvin omilla paikoillaan. Flash on nopea liikkeissääm, Cyborg tehokas teknologian parissa. Kumpikin on myös hillitty ja omanlaisensa.

Lyhyesti: Batmanin pitäisi olla parempi ja Supermanin huononmpi. Batmanin ei pidä olla Tony Stark, mihin tässä elokuvassa on vähän pyritty. 


Siinä missä Marvelin elokuvauniversumi on kasvanut elokuva elokuvalta isommaksi ja monella tavalla paremmaksi, niin DC ei vain ole pystynyt samaan ja monella tavalla tämä elokuva on erittäin hyvä esimerkki siitä miksi näin.

Yksi asia mikä nousee todella nopeasti esiin on se, että siinä missä Marvel elokuvat ovat onnistuneet lisäämään huumoria erittäin hyvin mukaan, niin DC kompastuu tässä erittäin nopeasti. Valtaosa tämän elokuvan "hauskoista" jutuista ei vain naurata. Flash on kuin elokuvan koominen lisäys mutta valtaosa hänen jutuistaan on enemmän noloja, kuin hauskoja. Sitten kun Batmanin mukaan on yritetty laittaa vitsejä, niin ne eivät vain sovi hahmoon. 

Suurin ongelma huumorin kanssa on juurikin siinä että se ei toimi vaan herättää pääasiassa myötähäpeää. Pari astetta hauskaa kohtaa on, mutta todella usein tulee vastaan hetkiä joissa yritetään olla niin pirun hauskoja, mutta epäonnistutaan erityisen kivuliaasti.


Ehkä se isoin ongelma minulle on juurikin siinä, että Batman ei vain tunnu siltä miltä pitäisi. Sanotaan oitis että myös Batmanin asussa on eräs asia mikä pitäisi oitis korjata, nimittäin korvat. Niiden pitäisi erottua että hän näyttäisi lepakolta. Lepakoilla on isot korvat joten Batmanin korvien pitäisi erottua, vaan ei. Sen antoi Batman v Supermanissa anteeksi koska Batman oli todellinen nero taktiikassa ja voimanpesä taistelussa. Nyt sitä ei ole samalla tavalla esillä.

Näyttävyys ja toiminta ovat sentään varsin hyvin esillä ja niiden ansiosta elokuva ei tunnu tylsältä, vaan varsin hyvältä. Elokuva ei missään vaiheessa tunnu ylipitkältä tai sekavalta. Siitä aiempi elokuva vähän kärsi, mutta tämä elokuva on paljon paremmin jaksotettu kokonaisuus. Se on tosin tehty hahmojen kustannuksella.

Tarina on parhaimmillaan hyvä, mutta se keskittyy vääriin asioihin. Kyllähän Justice League saa alkunsa, mutta loppuviimeksi elokuvasta jää todella vähän käteen. Loppuhuipennus ontuu pahasti ja ne mieleenpainuvat hetket ovat todella harvinaisia. Pääpahis on varsin hieno ilmestys mutta hänessä ei vain ole mitään oikeasti eroavaa.


Justice League haluaisi olla kuin Avengers, mutta ei osaa käyttää hahmojaan samalla tavalla kuin Marvel. Marvelin hahmot ovat kaikki todella hyvin tehtyjä ja kuvastavat hienosti sitä mikä heissä on oleellista. DC:n tapauksessa hahmot eivät tunnu sopivan muotteihinsa. Batman ei ole yhtään niin älykäs tai voimallinen kuin pitäisi ja Superman on aivan liikaa. Se sääli sillä toiminnassa on omat selvät vahvuutensa ja siinä kohtaa hahmot todellakin pääsevät oikeuksiinsa.

Tarinallisesti hahmot tuodaan mukaan hyvin ja he saavat oikeasti tilaa kehittyä. Se ei kuitenkaan riitä koska niin monia asioita jää kaipaamaan ja kokonaisuutena Justice League ei tarjoa kovinkaan paljoa sisältöä.

Sanoisin että DC:n elokuvauniversumissa, Batman v Superman on edelleen se paras ja se ei ole paljoa, sillä keskiverto Marvel elokuva on helposti parempi. Jopa Suicide Squad pystyy kilpailemaan tämän elokuvan kanssa siitä kumpi on oikeasti parempi.

 

+ Toiminta

+ Supersankari tunnelma

+ Tarinan kehitys

+ Batmanin läsnäolo

 

- Batmanin tärkeimmät puolet on sivuutettu

- Supermanista on tehty liian ylivoimainen

- Heikot roolisuoritukset

- Keskinkertaisuus

 

Arvosana: 6,2

 

Hyvä

keskiviikko, 8. marraskuu 2017

Thor: Ragnarök

Thorin tarina jatkuu MCU:n lähestyessä Infinity War elokuvaa, Avengers 3:sta. Thor 3 on monella tavalla erilainen Thor elokuva ja helposti trilogian paras. Elokuva vie hahmoa oikeasti eteenpäin ja samoin monia muitakin asioita.

 

 

 

Chris Hemsworthin esittämä Thor on muuttunut MCU:n edetessä kokoajan paremmaksi hahmoksi. Tässä kohtaa hän on jo todella hyvä hahmo ja elokuva päättyessä hahmo on kasvanut todella paljon. Tietyt asiat ovat peruuttamattomia, mutta oikein käytettyinä ne voivat olla todella hyviä.

Menemättä liikaa juonen käänteisiin voidaan sanoa että tässä elokuvassa Ragnarok uhkaa Asgardia kun Odinin poistuessa kuoleman jumalatar Hela (Cate Blanchett) astuu kuvaan. Thor joutuu todellisen haasteen eteen, mutta yllättävä apu löytyy yllättävästä paikasta kun Hulk astuu kuvaan. Samalla velipoika Loki (Tom Hiddleston) tekee omia juttujaan.


Tarinallisesti Thor 3 on paljon parempi kuin kaksi aiempaa Thor elokuvaa ja Marvel kokonaisuudessa Ragnarök on oikein hyvä elokuva. Se ei ole parhaita Marvel elokuvia, mutta ei myöskään niitä huonoja. Kyseessä on todella hauska ja vauhdikas seikkailu jossa on mukana myös todella isoja asioita. Erittäin hyvä osa MCU kokonaisuutta.

Huumori on onnistunut paremmin kuin parissa aiemmassa trilogian elokuvassa ja toiminta niin ikään myös erittäin hienoa. Mukana on monta hyvää hahmoa ja vauhdikasta menoa. Unohtamatta mytologiaviittaukisa, kuten Hela tai Fenris. Mukana on myös viittauksia aiempaan ja ne jutut jos mitkä ovat erittäin hauskoja.


Hela on Marvel roistona todella hyvä. Sanotaan että hänen tapauksessaa panoksia nostetaan ja hahmosta tehdään taas astetta kovempi. Kyseessä on kuitenkin kuoleman jumalatar, joten pakkohan hänen on olla kova pala. Cate Blanchett on todella hyvä roolissaan ja Hela on monella tavalla erittäin hienosti tehty hahmo.

Tom Hiddleston on Lokina parempi kuin aiemmin. Tässä elokuvassa on vain sitä jotakin mitä hahmolta oikeasti voisi jo odottaakin ja kaikkine ne tilanteet joihin päädytään sopivat kuvaan erittäin hyvin. Loki on yhtä aikaa todella hauska sekä todella epäilyttävä.

Mark Ruffalo on omassa roolissaan todella hyvä lisä tarinaan. Hän on erittäin hyvä vastapaino Thorille, Bannerina. Hulk sen sijaan ei ole yhtään niin hyvä. Itse en yhtään tykkää tästä muodosta Hulkissa. Muutenkin Hulk on sellainen hahmo joka ei ole oikein koskaan ollut kovin hyvä eikä hahmo oli juuri parempi kuin aiemminkaan. Ja vieläkin Age of Ultronin huonoita (ellei koko MCU:n) huonointa tarinapuolta tuodaan esiin.

Monista sivuhahmoista parhaita ovat ehdottomasti Anthony Hopkins Odinina, Jeff Goldblum Grandmasterina ja Benedict Cumberbatch tohtori Outona. Jokainen onnistuu siinä lyhyessä ajassa joka heillä on käytössään olemaan erittäin vahva osa tarinaa. Hopkins on tyypillisen vakava, mutta alussa, myös todella hauska. Goldblum on omalla tavallaan erittäin hyvä osa tarinaa ja Cumberbatch on myös hyvä osa kokonaisuutta.


Thor: Ragnarök on monella tavalla erittäin vahva elokuva. Varsinkin aluksi se on todella hyvin rakentuva ja alati massiivisemmaksi muuttuva elokuva. Meno alkaa vähän kärsiä mutta parantuu ajoittain. Ehkä kaikkein heikointa antia on kuitenkin se lopetus. Siinä on kyllä puolensa mutta klassisissa Marvel post ja mid credit pätkissä onnistutaan rakentamaan aivan tarpeeton cliffhanger.

Elokuva on hyvä kokonaisuus. Se on hauska, vauhdikas ja viihdyttävä. Siinä on omat heikkoutensa mutta myös monet erinomaiset osa-alueensa. Pahis on hyvä ja näyttelijäsuoritukset ovat laadukkaita. Chris Hemsworth varsinkin tekee parhaan suorituksensa Thorina.

 

+ Hauska ja vauhdikas kokonaisuus

+ Monta hyvää roolisuoritusta

+ Chris Hemsworthin on parhaimmillaan

 

- Hulk

- Tietyt vähän heikommat palaset kokonaisuudessa

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava

torstai, 2. marraskuu 2017

Blade Runner 2049

Cyberpunk maailmaa erityisen tehokkaasti kuvannut Blade Runner on vuosikymmenten jälkeen saanut jatkoa. Monella tavalla jatko-osa on hyvin uskollinen edeltäjälle ja tunnelma on samalla tavalla erinomainen kuin aiemminkin.

 

 

 

Ensimmäinen elokuva olisi hyvä olla nähtynä, jotta tästä elokuvasta saisi oikeasti jotakin irti. Sanotaan että hyvin pitkään tuntuu että tämä on ihan oma elokuvansa, mutta kyllä loppupuolella alkaa olla paljon juttuja joka käy oikeasti järkeen vain jos ensimmäinen elokuva on nähty.

Pari avainasiaa tässä maailmassa ovat replicantit ja blade runnerit. Replicantti on eräänlainen keinoihminen ja blade runner on tälläisen metsästäjä. Tähän sisältyy paljon muutakin mikä tulee elokuvan aika hyvin ilmi ja tarina kasvaa todella hienosti, puhumattakaan siitä, miten hyvin se päättyy.


Elokuvan päähenkilö on LAPD:n konstaapeli K (Ryan Gosling). Kehittyneenä replicanttina K on erittäin tehokas työssään ja hyvin kuuliainen esimiehiään kohtaan, pääasiassa hänen esimiehensä on komisario Joshi (Robin Wright). Yksi simppeli replicantin haku johtaa kuitenkin hyvin isoihin kuvioihin, jotka voivat puolestaan johtaa koko maailman järjestyksen muuttumiseen. Hyvin pian K on vastakkain useiden eri tahojen kanssa joista vaikutusvaltaisin on mahtimies Wallace (Jared Leto), uusien replicanttien luoja mutta ehkä tärkein, on Rick Deckard (Harrison Ford).

Elokuvan tarina kehittyy hienosti ja päättyy upeasti. Ongelmallista on kuitenkin se, että hyvin monet asiat elokuvassa eivät vain ole mitenkään eeppisiä saati poikkeuksellisen hyviä. Ne eivät ole varsinaisesti huonoja mutta todella usein se jokin vain tuntuu puuttuvan.

Sanoisin että eräs jännä asia tämän ja alkuperäisen välillä on siinä, että Blade Runnerissa Deckardin oletti olevan normaali ihminen. K:sta huomaa hyvin äkkiä että hän on replicantti. Tämä saa ajattelemaan tätä elokuvaa aivan erilaisella tavalla kuin ensimmäistä, vaikka ne ovatkin tyylillisesti erittäin lähellä toisiaan.


Yksi elokuvan kaikkein suurimpia heikkouksia on se pituus. Tämä on lähes kolmituntinen elokuva, mutta toisin kuin monet muut reilusti yli kaksituntiset elokuvat, Blade Runner 2 muuttuu lopulta puuduttavaksi. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, milloin elokuva on väärällä tavalla pitkä. Tämä johtuu osittain siitä että monet kohtaukset elokuvassa on myös pitkiä. Tunnelman annetaan rakentua omalla painollaan ja jotkut kohtaukset tuntuvat kestävän ikuisuuden ja etenevät hyvin hitaasti.

Elokuva tosin nauttii tyylikkyydestään ja näyttävä pakkaus tämä todellakin on. Cyberpunk maailma on erittäin upeasti tehty ja luo erittäin hienon vaikutelman. Näyttävyydessä elokuva pääsee erittäin pitkälle ja onnistuu todellakin tarjoamaan paljon hienoa sisältöä, myös monissa hyvin pienissäkin asioissa.

Se tyylikkyys tuntuu myös. Toimintakohtauksia on vähän, mutta niissä on todella hienoa sisältöä. Taistelu on näyttävää ja sopii tälläiseen tunnelmaan erittäin hyvin. Sääi onkin että toimintaa ei ole kovin paljoa. Maailman esille tuominen on paljon tärkeämpää ja siihen elokuvassa on selvästikin panostettu paljon enemmän.


Mitä tulee roolitöihin, niin muutama erottuu vahvasti edukseen, pari tekee ihan hyvän roolityön ja sitten on niitä mitkä vain eivät toimi.

Ryan Gosling on omassa roolissaan erittäin hyvä. Hän tuo hienosti mukaan sen robottimaisen tyylikkään ilmeettömyyden ja eleettömyyden. Hän on tunteeton valtaosan ajasta ja se toimii. Vastaavia hahmoja hän on tehnyt ennenkin mutta K erottuu parilla tavalla joukosta, ei paljoa, mutta tarpeeksi.

Jared Leton roolityö Wallacena on hieno. Hänen kuolemanrauhallinen olemuksensa on todella hieno. Wallace on vähäneleinen, pehmeäsanainen mies joka on monella tavalla kuin replicantti itsekin. Tämä on monella tavalla hyvin mitäänsanomaton hahmo, mutta siinä on sitä jotakin mikä vain toimii.

Ana De Armas on itselleni vähän vieraampi näyttelijätär mutta Joi on monella tavalla todella onnistunut roolisuoritus. Tähän hahmoon on saatu todella hienot piirteet ja kokonaisuudessa hahmo on todella toimiva. Tässä kohtaa ne monet pienet yksityiskohdat varsinkin toimivat.

Viimeinen yllättävän hyvä on Carla Juri joka esittää tri Ana Stellineä. Hän on elokuvassa mukana aika lyhyen ajan, mutta jää erittäin positiivisesti mieleen. Hänen hahmossaan on monta erittäin hienoa puolta ja hän on muutenkin todella ihastuttava henkilö.

Elokuvan kaikkein heikoin lenkki on Wallacen ykkösreplicantti Luv, jota esittää Sylvia Hoeks. Näyttelijätär on minulle ihan vieras eikä tee kovin hyvää roolisuoritusta. Tässä ei vain ole mitään mikä oikeasti toimisi. Luv on hyvin tylsä ja enemmänkin rasittava hahmo. Sinänsä sääli, sillä hän on elokuvan tärkeimpiä hahmoja, varsinkin mitä tulee tähän "pahispuoleen". Jos tämän pitäisi olla tämän elokuvan Roy Batty, niin se on iso pettymys.


Blade Runner 2049:n suurimmat heikkoudet ovat sen pituudessa ja tietyssä tylsyydessä. Mukana on monia niin hyviä kohtauksia mutta vastapainona on iso joukko todella heikkoja kohtauksia. Monissa kohtauksissa musiikki on kaikenlisäksi räjähtävän kovalla. Toimintaa on aivan liian vähän, mutta monia hienoja yksityiskohtia riittää ja kyperpunk maailma tulee upeasti esille.

Itse sanoisin että tämän elokuvan vahvuus on tyylikkyyssä ja tunnelmassa. Tässä on monta erittäin upeaa hetkeä, kun loppupuolen lumisade-kohtaus. Lopetus on todella hieno, mutta se lopputaistelu hyvin heikko.

Jos pitäisi vertailla tätä ja ensimmäistä elokuvaa, niin kallistuisin kyllä hieman ensimmäisen Terä Juoksijan puoleen. Se on pituudeltaan paljon tiiviimpi paketti ja silti tunnelmallisuudessa ja tyylikkyydessä todella hieno. Lisäksi loppupuolen sadekohtaus on todella hieno. Jatko-osan lumikohtaus on myös todella upea, mutta jatko-osa tuntuu liian pitkältä. Monet asiat ovat kyllä paikoillaan ja Blade Runner 2049 on hyvä elokuva. Blade Runner maailman ja sarjan ystäville, varmasti katsomisen arvoinen.

 

+ Cyberpunk tunnelma ja tyylikkyys

+ Monet todella hienot kohtaukset

+ Tarina

 

- Ajoittain tuntuu todella hitaalta

- Hieman pitkäveteinen

- Heikko "pääroisto"

 

Arvosana: 6,8

 

Loistokas

lauantai, 28. lokakuu 2017

Jigsaw

Saw on yksi kaikkien aikojen parhaita (kauhu)elokuvasarjoja, juonellisesti. Saw elokuvat ovat luoneet erittäin hyvän kokonaisuuden ja yhden parhaista kauhuelokuvaroistoista. Uusin elokuva, myös nimellä Saw 8: Legacy, näyttää että sarja ei ole vielä päättynyt.

 

 

 

Saw ja Saw II ovat sarjan terävin ja verisin huippu. Tätä huippua ei Jigsaw ylitä, mutta pääsee hyvin lähelle. Lyhyesti voidaan sanoa että Saw fanit saavat taatusti hyvän kokemuksen sillä kaikki se mitä aiemmat elokuvat ovat tehneet hyvin, tekee myös tämä elokuva hyvin. Mukana on pari vähän heikompaakin juttua, mutta monta niin hyvää kohtausta että on pakko todeta että Saw on kuin mikä hyvänsä kauhuelokuvasarja, se ei vain kuole. 

Sanottakoon myös että itse miellän Saw'n enemmänkin trilleriksi, mutta kyllä tämä on näin Halloweenin alla, täydellinen elokuva katsottavaksi elokuvateatterissa. Varsinkin kun kyseessä on ennakko ja vieläpä viimeinen sellainen. Jigsaw saa varsinaisen ensi-iltansa joulukuun alussa.


Elokuva alkaa kuin aiemmatkin. Poliisi tempautuu mukaan kuvioon jossa näkyvät kaikki Jigsaw'n merkit. John Kramer (Tobin Bell) on kuitenkin kuollut jo monta vuotta sitten, mutta hänen perintönsä ja varsinkin hänen pelinsä, eivät kuole. Jigsaw on saanut valtavan seuraajakunnan ja tätä kautta ilmassa on ihan tätä kultti tunnelmaa. Monet ihailevat hänen ideologiaansa ja nerouttaan. Mutta olisiko joku valmis menemään niin pitkälle, että matkisi häntä?

Elokuvan juonesta en nyt avaa ilman spoileri merkkejä sen enempää sillä Jigsaw on kuin kaikkia aiemmatkin Saw elokuvat, se pitää nähdä ja kokea itse jotta siitä saa kaikkein eniten irti. Itse pidän todella näistä elokuvista ja sitä kautta moni tämän elokuvan pienistä asioista ei tullut niin suurena yllätyksenä, koska osasin etsiä niitä. Faneille tämä on todella hyvä elokuva sillä samalla siitä huomaa asioita, sen yllätyksiä osaa odottaa, mutta samalla siinä on sitä tiettyä arvuuttelua ja yllätyksellisyyttä, kun palaset viimein loksahtavat paikoilleen, aivan lopussa.


Tunnelmallisesti Jigsaw on erittäin hyvä elokuva. Siinä on oikeaa Saw tunnelmaa. Pelissä on säännöt ja rangaistukset ovat erittäin ankarat. Pelissä on panoksena usein oma henki ja siksi kaikkea mitä kuulet, kannattaa miettiä todella tarkkaan, sillä Jigsaw antaa avaimet voittoon. Peli on useimmiten reilu mutta samalla se on erittäin vaikea. Yksikin virhe voi olla liikaa ja yksikin sivuutettu yksityiskohta voi olla ero vapauden ja vangeuden välillä.

Tyyli ei ole ihan yhtä verinen kuin aiemmin, mutta tämä on silti elokuva jossa on paljon verta, irti leikkaantueita raajoja ja todella paljon jännitettä. Suuri syy miksi tämä elokuva tuntuu niin hyvältä on siinä, että tämä tavallaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos aiemmat elokuvat ovat tuttuja niin tiettyjen asioiden pitäisi olla itsestään selviä.

On hyvä huomauttaa että tämä ei todellakaan sovi niille, joille sarja ei ole entuudestaan tuttu. Tässä on todella paljon asioita jotka täydentävät ja avaavat Jigsaw mytologiaa, John Krameria ja kaikkea sitä mitä hän on ja mitä hänen jälkeensä on tullut ja mitä voi olla vielä luvassa.


______________________________________________________________________________________________

Nyt ollaan spoilerivyöhykkeellä. joten en suosittele lukemaan jos haluaa saada elokuvasta mahdollisimman paljon irti.

Sanotaan heti että loppuratkaisun kannalta elokuvassa on osattu tehdä erittäin hienosti se, että kuka on se joka jatkaa Jigsaw'n työtä. Se on selvää että jonkun täytyy olla se joka johtaa peliä nyt kun vanhva pelinjohtaja ja luoja, on poistunut. Sanoisin että Logan Nelson ei ole se paras mahdollinen valinta, mutta kyllä tämä hahmo on parempi kuin Lawrence Gordon joka oli kuin uusi Jigsaw Saw VII:n lopussa. Nelsonista tehdään kuitenkin todella järkevällä tavalla jatkaja ja hänet yhdistetään hienosti Krameriin. Itse olisin siinä vaiheessa hyvin varma että se on hän, kuin näin ne arvat selässä. Arvelin häntä sotatraumaviittauksen kohdalla.

Elokuvassa on myös tehty hienosti tämä ajanjaksojen yhdistely. Aika äkkiä käy selväksi että eletään kahta aikaa. Peli on tapahtunut jo. Sitten kun jäljellä on kaksi pelaajaa niin silloin se käy entistä paremmin järkeen, mutta kyllä se yllätyskäänne siinä, kuinka kauan sitten peli on käyty, on todella hieno.

Elokuvassa tuodaan todella hyvin mukaan kaikki ne puolet, jotka ovat tehneet näistä elokuvista niin hyviä.

______________________________________________________________________________________________


Kokonaisuudessaan Jigsaw on tämän vuoden parhaita elokuvia. Se on kaiken lisäksi todella hyvä osa sarjaa. Ei missään nimessä sarjan huonoimpia osia, mutta ei myöskään niitä parhaita. Se on todella hyvä osa sarjaa ja jatkaa sitä juurikin sillä tavalla kuin kauan sitten arvelin, miten sitä voisi vielä jatkaa. Pakko sanoa, jos näitä elokuvia tulee lisää ja niissä pidetään tämänlainen taso, niin katson ne aivan varmasti.

 

+ Tobin Bell

+ Saw tunnelma

+ Erinomainen juoni

+ Peli

+ Rikastaa sarjaaa

 

- Vähän heikko "pääroisto"

- Lievää kursailua raakuudessa

 

Arvosana: 9,0

 

Mestariteos

sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Batman and Harley Quinn

Batman%20and%20Harley%20Quinn%202.jpg?15

Joskus pitää turvautua yllättäviin liittolaisiin

 

 

Batman animaatioelokuvat ovat yksiä DC:n parhaita. Viime vuosina varsinkin on tullut monia erittäin hyviä. Batman ja Harley Quinn jatkaa tällä erinomaisella tasolla.

 

 

 

Batman ja Nightwing ovat kovan paikan edessä. Poison Ivy ja Floronic Man ovat liittoutuneet ja heillä käsillään suunnitelma joka saattaa tuhota koko ihmiskunnan ja hyvin pian sen jälkeen koko maailman. Avuksi täytyy sitten värvätä Ivyn hyvä ystävä, Harley Quinn. Tästä alkaa sitten sellainen vuoristorata, joka ei kylmäksi jätä.


Tarina on omallaan tavallaane erittäin hyvin tehty ja elokuva etenee todella hyvin. Vastaan tulee pari selvästi hitaampaa kohtausta joita olisi voitu kunnolla karsia tai jättää kokonaan pois. Myös elokuvan lopetus jättää todella paljon toivomisen varaa, sillä se on aika heikosti tehty ja tapahtuu aivan yks kaks, ilman mitään selvennyksiä ja tarinan loppuun viemistä. Matka sinne on kuitenkin hauska, vauhdikas ja erittäin hyvin rakennettu. Mukana on myös vähän aikuisempaakin vihajilua ja vähän verisempiäkin hetkiä, mutta erittäin hyvin tämä elokuva tuo esiin hahmojen parhaita puolia.

Tarina on hyvin tehty. Se tuo jokaisen hahmon parhaita puolia esiin, varsinkin Poison Ivyn kohdalla ja kun mukaan lisätään Harley Quinn niin elokuva tuo esiin hyvin sen, miten hyviä ystäviä nämä kaksi ovatkaan. Se on yksi syy miksi Batman roistot toimivat niin hyvin, monet heistä eivät ole puhtaita roistoja vaikka todella monet ovatkin.


Batman on Kevin Conroyn ääninäyttelemänä juurikin sellainen kuin aina ennenkin, erityisen hyvä. Nightwing kuullostaa myös siltä kuin animaatioaikoinakin. Harley Quinn kuullostaa varsin hyvältä vaikka Tara Strong ei äänenä olekaan. Big Banf Theoryn Melissa Rauch on kuitenkin todella hyvä roolissaan ja tuo esiin hahmon parhaita puolia. Mutta Poison Ivyn äänenä oleva Paget Brewster onkin vielä parempi. Hän on erinomainen hahmon äänenä ja vaikka hän ei olekaan paras, niin hän pystyy kyllä kilpailemaan parhaiden kanssa. Floronic man on helposti elokuvan tyksin hahmo, tuntuu hieman ylivoimaiselta.


Taisteluiden suhteen elokuva onnistuu erinomaisesti. Lopussa mennään vähän pakotetusti eteenpäin ja kun Floronic man heittelee sankareita ympäriinsä. Nämä hetket on tehty vähän heikosti, mutta kyllä Floronic manin kohdalla on osattu tehdä monia asioita hyvinkin, varsinkin elokuvan alussa. Sen sijaan monet nyrkkitappelut on tehty todella hyvin, oli vastakkain sitten Nightwing ja Harley Quinn tai Poison Ivy ja Harley Quinn.

Toiminta on tässäkin elokuvassa juuri sellaista, millaista sen pitääkin olla ja tätä kaikkea maustaa erinomainen huumori. Tämä on hauska ja viihdyttävä elokuva joka tuntuu juurikin siltä, miltä animaatiosarjakin tuntuu.


Kokonaisuudessaan Batman and Harley Quinn on hyvä elokuva. Se ei pääse ihan sille tasolle millä Under the Red Hood ja Killing Joke ovat, mutta tämä todella vauhdikas ja hauska elokuva viihdyttää sillä oikealla tavalla. Siinä on muutamia selviä heikkouksia, mutta myös todella suuria vahvuuksia.

 

+ Erittäin hyvin tehdyt hahmot

+ Vauhdikas ja hauska

+ Hyvä tarina ja ulkoasu

 

- Muutamat tylsät kohdat

- Lopetus

- Ajoittainen Floronic manin ylivoimallistaminen

 

Arvosana: 7,8

 

Erityinen