keskiviikko, 31. lokakuu 2018

Valkohammas

Animaatioelokuva joka perustuu yhteen kaikkien aikojen parhaaseen kirjaa; Jack Londonin romaaniin: Susikoira. Elokuva seuraa koirasutta nimeltä Valkohammas, kun tämä kasvaa ja kokee elämän hyvät ja pahat puolet.

 

 

 

Valkohammas on legendaarinen tarina. Jack Londonin kirja (White Fang) joka sijoittuu Kanadan Yukoniin ja seuraa koirasusi Valkohammasta kun tämä kokee monet elämän hyvät ja pahat puolet. Aiheesta on tehty elokuvakin jossa pääosassa mm. Ethan Hawke. Animaatio on kuitenkin kyseistä elokuvaa uskollisempi kirjalle, sillä kuten kirjassa, tässä elokuvassa mukana on mm. seriffi Weedon Scott. Elokuva seuraa kirjaa varsin hyvin, mutta se myös kehittää omia juonikuvioitaan. Tarina on hyvin samankaltainen, mutta sitä on karsittu paljon ja se lopulta päättyy eri tavalla kuin kirja.


Valkohammas on uskollinen tarina ja samalla aikaa kun se kertoo kirjan tarinasta uskollisen version, se osaa myös keksiä hieman omaa tai vähintäänkin esittää tapahtumia uudella tavalla. Kyseessä on lapsille sopiva teos ja siksi ne karuimmat puolet mm. Koiratappeluista ovat vahvasti karsitut.

Kokonaisuutena tarina etenee nopeasti ja tuntuu jopa lyhyeltä. Kirjaa nyt ei kovin äkkiä käännetä näin lyhyeksi animaatioksi ilman että siitä karsitaan paljon. Tässä tapauksessa on kuitenkin osattu karsia oikeista paikoista sillä kyllä tämä tarina tuntuu todella tutulta, vaikka siinä paljon ero onkin.


Animaatiojälki on todella upeaa. Graafinen ulkoasu on kuin vesivärimaalaus mutta samalla se tuo mieleen monet videopeligrafiikat. Ympäristöt ovat todella hienoja ja elokuvan hahmot näyttävät myös todella hyviltä. Tämä on sellainen elokuva jossa animaatiojälki on oikeasti omanlaistaan ja todella upeaa.

Tunnelmaltaan elokuva toimii hyvin ja sen tyyli tekee siitä hyvän koko perheen elokuvan. Se alkaa hitaasti mutta etenee nopeasti. Vaikka olisin itse toivonut vähän aikuisempaa kokonaisuutta niin kyllä tämä on hyvä elokuva kertomaan Valkohampaan tarina nuoremmilla katsojille.


Kaiken kaikkiaan Valkohammas on hyvä elokuva. Animaatioelokuvien joukossa se erottuu ulkoasunsa vuoksi ja varsin hyvällä tarinalla. Henkilöhahmot toimivat hyvin ja muutenkin kokonaisuudessa on kaikki palikat paikallaan. Sanotaan että ehkä tämä on vähän liian pehmennetty versio ja tämä saisi olla vähän pidempi tai ainakin rikastetumpi, mutta kun otetaan huomioon että tämä on selvästi nuoremmille katsojille suunnattu, niin tämä kertoo Valkohampaan tarinan oikein hyvin.

 

+ Uskollinen kirjalle

+ Valkohammas

+ Animaatiotyyli

 

- Vähän turhan pehmennetty

- Karsittu

 

Arvosana: 7,7

 

Erityinen

sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Venom

Hämähäkkimiehen vihollisista yksi on ylitse muiden ja se on Venom. Kyseinen hahmo ei ole vain yksi parhaita pahishahmoja vaan parhaita Marvel hahmoja. Spider-Man 3:n Venom oli pyhäinhäväistys ja täysi irvikuva hahmosta. Nyt on Tom Hardy näyttää, miten Venom tehdään oikein.

 

 

 

Venom symbiootti on yksi useista avaruuden mystisistä elämänmuodoista jotka saapuvat maahan kun niitä kuljettava alus syöksyy maahan. Symbiootit päätyvät Carlton Drake nimisen miehen haltuun ja hän alkaa tutkia niitä ja niiden ominaisuuksia, mutta kaikki symbiootit eivät olekaan hänellä. Samalla aikaa tutkivajournalisti Eddie Brock (Hardy) elää onnellisista avovaimonsa kanssa, kunnes saa tietoonsa että kaikki Draken asiat eivät kestä päivänvaloa. Monien suurien alamäkien kautta Brock päätyy kosketuksiin yhden symbiootin kanssa. Tämä symbiootti on Venom ja hän Brockin uusi paras ystävä, uhka ja mahdollisuus.


Tarinallisesti elokuva alkaa hieman hitaasti mutta kun se alkaa kunnolla etenemään, niin vauhti ei ihan äkkiä hidastu. Toiminta on erittäin upeaa ja varsinkin viimeinen taistelun on todella hieno, varsinkin erikoistehosteiden kannalta. Huumoria ei ole myöskään unohdettu ja synkkä tunnelma sopii hahmoon erittäin hyvin. Venom ei ole supersankari, vaan super-roisto.

Voisi sanoa että tyylillisesti elokuva olisi vielä parempi, jos siitä olisi reteesti tehty verisempi ja väkivaltaisempi tapaus. Vertaisin tätä elokuvaa Wolverineen. Kyseisen elokuvan olisi todellakin pitänyt olla vähintään K16, mutta isomman yleisön toivossa sitä karsittiin rankalla kädellä. Mutta Wolverinen tapaan, myös Venom toimii erittäin hyvin tälläisenäkin. Ja edelleen, Wolverinen tapaan, todella iso osa siitä on päätähden ansiota.


Tom Hardy on sellainen mies jolle on tullut paljon erilaisia supersankari tarjouksia kuten Punisher ja Wolverine, joista kumpikin olisi ollut hyvä, varsinkin Punisher olisi ollut paljon parempi Hardyn panoksella Jon Bertnhalin sijaan. Mutta se mitä Hardy tekee Venomilla, on sama mitä hän teki esimerkillisesti Banella. Tämä on toinen täysi napakymppi minkä Hardy sarjakuvapahiksena tekee. Tämä rooli on kuin tehty hänellä ja hän osaa tuoda sen kaikki puolet todella hyvin esiin.

Muissa hahmoissa ei ole oikeastaan ketään joka todella olisi samalla tasolla. Pääroisto Drake (Riz Ahmed) on todella tylsä ja särmätön tapaus mutta sen sijaan rakkaudenkohde Annie (Michelle Williams) on yllättävän hyvin tehty hahmo, vaikka helposti hän onkin kuin monet vastaavat, ei huono, mutta ei juuri joukostaerottuvakaan.


Venom toimii niin hyvin, koska se tuntuu tekevän kaiken samalla tavalla kuin parhaat Marve elokuvat. Päähenkilö on todella hyvä ja hänen vahvuuksiaan ja heikkouksiaan käytetään todella hyvin. Pääosan esittäjä on esimerkillisen hyvä valinta. Tyyli sopii hahmoon erittäin hyvin ja isompana juttuna, toiminta ja huumori ovat todella hyvin yhdistettyjä. Elokuva on erittäin hauska, mutta se on samalla aikaa myös todella näyttävä, viihdyttävä ja mukaansa tempaava.

Tämä on todellakin sellainen elokuva jonka Venom ansaitsee ja kokonaisuutena kyseessä on yksi vuoden parhaita elokuvia. 

 

+ Venom

+ Tom Hardy

+ Toiminta

+ Huumori

 

- Huono pääpahis

- Aluksi vähän hidas

- Tyylillisesti liian karsittu

 

Arvosana: 8,8

 

Fantastinen

perjantai, 14. syyskuu 2018

The Predator

Ensimmäinen Predator oli Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä erinomainen toimintajännäri. Se oli myös yksi ensimmäisiä K18 elokuvia joita olen koskaan nähnyt. Itse olen aina ollut enemmän Predator elokuvien perään kuin Alienien. Kyllähän Shane Blackin ohjaama neljäs Predator elokuva oli siis pakko nähdä.

 

 

 

Predator alkaa kun avaruusalus syöksyy maahan. Kapteeni Quinn McKenna (Boyd Holbrook) sattuu todistamaan tämän ja pääsee käsiksi predatorien varusteisiin. Samalla kun McKenna päätyy mielentilatutkimuksiin ja sitä kautta "mielisairaiden" veteraanien joukkoon niin toisaalla tohtori Casey Brackett (Olivia Munn) kutsutaan salaiseen tutkimuskeskukseen tutkimaan elävää Predatoria. Mutta kaikki muuttuu oitis paljon pahemmaksi, kun toinen predator saapuu maahan ja jo maassa oleva pääsee irti.

Tarinallisesti elokuva etenee erittäin hyvin ja täydentää predator mytologiaa erinomaisesti. Predatoreista opitaan paljon uutta ja samalla monia asioita selvennetään ja kaiken kaikkiaan elokuva onnistuu erinomaisesti tarjoamaan kiinnostavan kokonaisuuden erinomaisella toiminnalla. Tyylillisesti elokuva on paljon kevyempi ja huumoripainotteisimpi mitä aluksi osasin odottaa mutta tämäkin ote toimii sillä verinen ote toimintaan on todellakin mukana ja predator tekee uhreistaan viillokkia erittäin tehokkaasti ja ennekaikkea, tyylikkäästi.


Toiminnallisessa mielessä Predator tarjoaa erittäin näyttävää toimintaa ja korottaa jälleen panoksia. Siinä missä ensimmäisessä oli yksi predator ja erikoisjoukko sotilaita, oli kakkosessa paljon enemmän riistaa. Kolmosessa taas oli enemmän metsästäjiä ja vaarallista riistaa kun erikoisjoukkojen jäsenet vietiin toiselle planeetalle. Tällä kertaa nähdään evoluution seuraava askel ja predatoria nähdään myös paljon enemmän ilman häivelaitetta. Muutenkin tämä elokuva tarjoaa paljon hyvää tavaraa koska toiminta on aina erittäin näyttävää ja hienosti toteutettua.

Ehkä eniten itseäni nyppii se miten paljon erästä pikkupoikaa nostetaan esiin elokuvassa, varsinkin alussa. Tätä tosin tasapainottaa toiminta joka kiihtyy loppuakohden ja toisen predatorin astuessa esiin kaikki nousee oitis toiseen potenssiin. Tämä elokuva korottaa panoksia juurikin sillä oikealla tavalla, pitäen samalla sen tutun idean mukana. Ihmiset eivät ole idiootteja ja vaikka McKenna ei olekaan yhtä taitava tappaja kuin vaikka Predators elokuvan Royce, niin hän hyvä osa tarinaa.


Iso juttu tälläkin kertaa ovat henkilöhahmot. Ensimmäinen Predator tarjoasi suhteellisen pienen porukan mutta jokainen oli hyvä osa tarinaa. Toisella kertaa henkilöhahmot jättivät paljon toivomisen varaa kaikin mahdollisin tavoin. Kolmannella kertaa mukana oli paljon aika tuttuja naamoja mutta samalla porukka oli tehty niin että kuolemat tulivat usein äkkiä ja yllätyksellisesti. Royce oli erittäin hyvä päähenkilö kaikenkaikkiaan. Tällä kertaa mukana on pari isompaa nimeä sillä onhan kaikkien aikojen paras Punisher (Thomas Jane) mukana porukassa, yllättävän hauskassa roolissa. Bax on todella hyvä osa tarinaa yhdistäen koomisen puolen kovuuteen. Myös Trevante Rhodesin Nebraska, Sterling Brownin Trager ja Yvonne Strahovskin Emily ovat myös yksiä elokuvan parhaita hahmoja.

Isoimmassa osassa ovat kuitenkin Boyd Holbrook ja Olivia Munn jotka kumpikin tekevät erityisen hyvät roolit, sanoisin että kumpikin tekee uransa parhaan suorituksen. Molemmat osaavat olla kovia kun tarvitaan ja hauskoja kun tarvitaan. Kun elokuvan lopetus vielä vihjailee mahdollista jatko-osaa, niin muutama hahmo saattaa hyvinkin tehdä paluun.


Predator on erittäin hyvä elokuva. Se ei ole sarjan paras mutta sanoisin että se on vahva ehdokas sarjan toiseksi parhaaksi elokuvaksi. Kokonaisuus toimii erittäin hyvin ja väkivaltainen tyyli hyvällä huumorilla onnistuu todella hyvin pitämään menon rentona. Hyvä näyttelijäkaarti tekee vahvoja suorituksia ja kaiken kaikkiaan Predator tarjoaa kokonaisuuden jonka katsoo mielellään joskus uudestaankin.

 

+ Predatorit

+ Monta hyvää roolisuoritusta

+ Verinen ja väkivaltainen toiminta

+ Hyvä huumori

 

- Alun tietty hitaus

- Roryn osuudet

- Tiettyjä asioita jää kaipaamaan

 

Arvosana: 8,5

 

Fantastinen

perjantai, 31. elokuu 2018

Meg

Jason Stathamin tähdittämässä, yllättävän hyvässä hirviöelokuvassa jättiläishai megalodon nousee syvyyksistä ihmisten ilmoille. Tässä elokuvassa Statham pääsee oikeuksiinsa veden alla. Onhan hän entinen sukeltaja. 

 

 

Huippukehittyneellä Mana One tutkimusasemalla, meren keskellä tutkitaan meren syvänteitä joissa voi piillä jopa Marianien hautaa syvempiä kohtia. Kun tutkimusryhmä sitten löytääkin syvemmän kohdan, löytyy sieltä myös syvyyden kuningatar. Kun sitten sattuu ikävä yhteenotto ihmisen ja jättiläishain kanssa, niin apuun pyydetään aiemmin hain kohdannut ammattilais-sukeltaja Jonas Taylor (Statham).

Tarinallisesti Meg etenee kuin arvata saattaa. Hai syö ihmisiä, hajottaa paikkoja ja väijyy veden alla. Sanoisin että Meg toimii yllättävän hyvin siksi, koska lähemmäs kaikki näyttelijät tekevät erityisen hyvää työtä. Jason Statham on kuin aina ennenkin, todella kova jätkä ja helposti suurin syy siihen, miksi halusin nähdä tämän elokuvan. Esimerkiksi erentutkija Suyin (Li Bingbing) on todella toimiva hahmo joka tarinan edetessä varsinkin nousee isoon rooliin ja tietokone-expertti Jaxx (Ruby Rose) on todella räväkkä ja todella hyvän näköinen nainen. Vaikka valtaosa hahmoista jääkin suhteellisen pieneen osaan, niin jokainen toimii erittäin hyvin isossa kokonaisuudessa.


Hahmojen suhteen pienet yksityiskohdat vaikuttavat todella paljon. Jaxx esimerkiksi on raskaasti tatuoitu ja vaikuttaa todellakin hakkerityyliseltä typyltä ja Ruby Rose vetää erittäin hyvän roolin. Itselläni vertailupintaa hänestä on vain Resident Evil: Final Chapter elokuvasta. Li Bingbing, josta vertailupintaa taas on Resident Evil: Retribution elokuvasta, on myös erittäin hyvä, ei ehkä samalla tavalla vaikuttava kuin Rose, mutta hänen isompi roolinsa antaa hänellä hyvin tilaa.

Valtaosa tarinan painokkuudesta lepääkin sen hahmoissa. Tämäntyylisissä elokuvissa on hyvin vaikea sanoa että kuka kuolee ja kuinka pian. Monet tilanteet näkee helposti ennalta mutta muutama yllätyskin löytyy. Tarinassa jokainen saa sopivasti tilaa ja vaikka osa hahmoista onkin selvässä sivuroolissa, niin kaikki saavat osansa toiminnasta ja tarinasta. Valtaosa siitä on kuitenkin Stathamin harteilla ja hän kantaa sen erinomaisesti.


Tarinallisessa mielessä Meg ei ole mitenkään ihmeellinen. Siinä on paljon erittäin hyviä kohtauksia, runsaasti huumoria ja todella hienoja toimintakohtauksia. Hai itse näyttää erittäin hyvältä ja vaikka mukana onkin paljon säikäyttelyhetkiä, niin kaikkein parhaita ovat ne hetket kun hai hiljalleen tulee näkyviin. Ajoittain tosin tuntuu että monia kohtauksia olisi voitu tehdä toisin ja isoksi hirviöksi tämä hai on aika tyhmä, sillä monet sen mahdolliset uhrit selviävät täydellä moukan tuurilla. Täytyy sanoa että vaikka Megissä onkin varsin näyttävä ja tyylikäs lopetus ja hyvin etenevä tarina, niin silti tästä jää jotakin puuttumaan.

Vaikka elokuvaan kaipaisikin muutamia asioita selvästi enemmän ja jotkut tapahtumat olisi voitu tehdä oikeasti erilailla, niin siitäkin huolimatta laittaisin tämän oitis parhaiden hai-elokuvien joukkoon. Suuri syy siihen että halusin tämän nähdä on ehkä Statham, mutta paljon parempi tämä oli, mitä alunperin sen odotin olevan.

 

+ Jason Statham

+ Todella hyviä roolisuorituksia

+ Hyvin tehdyt henkilöhahmot

+ Monet todella hienot toimintakohtaukset

 

- "Se jokin" jää puuttumaan

- Hain käytös on outoa

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava

lauantai, 4. elokuu 2018

Mission Impossible: Fallout

Pitkään jatkunut Mahdoton Tehtävä sarja on yksi parhaimpia toimintatrillereitä ja Ethan Hunt on yksi Tom Cruisen parhaimpia roolihahmoja. Kuudes elokuva, Fallout, on helposti sarjan parhaita, yhdessä Rogue Nationin ja Ghost Protocolin kanssa.

 

 

 

Fallout alkaa nopeasti eikä tiivis tunnelma ala rakoilla ennen lopputekstejä. Välillä on hitaampaa, mutta hetkenä minä tahansa voi koko helvetti päästä irti ja se tekeekin tästä elokuvasta niin hyvän jännityselokuvan. Toimintaelokuvien joukossa Mission Impossible 6 taas pärjää erinomaisesti upeiden taistelukohtausten, ammuskelujen, takaa-ajojen ja stunttien ansiosta.

Tarina alkaa kun huipputrion (Huntin matkassa Vingh Rhamesin Luther Stickel ja Simon Peggin Benji Dunn) tehtävä menee kriittisellä tavalla pieleen ja maailma on oitis kaaoksen reunalla. IMF:n johtaja Hunley (Alec Baldwin) tukee Huntin päätöstä ja uskoo että hän pystyy korjaamaan tilanteen. CIA kuitenkin sotkeutuu mukaan ja Hunt saa parikseen Walker (Henry Cavil) nimisen erikoisagentin. Mutta kun roistoagentin ja vaarallisen materiaalin metsästykseen sekaantuu myös vanha ystävä Ilsa Faus (Rebecca Ferguson) ja vanha vihollinen Solomon Lane (Sean Harris), niin ennestään vaativa tilanne, alkaa todellakin tuntua mahdottomalta.


M:I Fallout on helposti yksi tämän vuoden parhaita elokuvia. Siinä ovat mukana kaikki sarjan parhaat puolet. Huntin ryhmässä ovat todellakin mukana koko elokuvasarjan parhaat hahmot ja vihollisena on myös se paras. Uudet kasvot onnistuvat myös hyvin sillä vaikka Henry Cavil ei olekaan näyttelijänä mitenkään erityinen, varsinkaan jos hänen pitää olla hurja, niin hän vetää roolinsa oikein hyvin.

Toiminta on parhaimmillaan erittäin intensiivistä, mikä pitää kiinnostuksen jatkuvasti mukana. Loppupuolen taistelussa paikka on parempi kuin kakkosen hiekkaranta ja taistelu muutenkin on kokonaisuutena niin paljon vauhdikkaampi, vaarallisempi ja upeampi. Muutenkin panokset elokuvassa ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin ja samalla jännitys on viimeiseen asti erityisen pitävä. Parhaimmillaan tilanteet ovat sellaisia että aivan mitä vain voi tapahtua ja tässä elokuvassa on muutamia erittäin hyvin tehtyjä hetkiä joissa sarjan omimmat jutut ovat hyvässä käytössä.

Vaikka tarinassa monet käänteet ovat todella helposti ennalta-arvattavissa, niin tapa jolla niitä alustetaan ja jolla ne ratkaistaan on tehty erittäin hyvin ja vaikka lopputulos onkin aika varma alusta asti, niin monia muuttujia on ja niitä on osattu käyttää esimerkilisesti. Elokuva ei missään vaiheessa myöskään unohda olla hauska, sillä vaikka meno olisi kuinka intensiivistä, niin se on samalla todella huvittavaa.


Tom Cruise on täydellinen Ethan Hunt, hahmo on kasvanut hänen mukanaan ja tullut kuin osaksi häntä. Hunt on erinomainen päähenkilö. Hänellä on omat heikkoutensa, mutta myös vahvuutensa ja moraalinsa. Hän ei ole täydellinen, vaan pelkkä ihminen, mutta hänen taitonsa, reaktiokykynsä ja päättäväisyytensä ovat ylivertaisia.

Hyvää tukijoukkoa ovat todellakin Vingh Rhames ja Simon Pegg jotka kumpikin ovat sarjan vahvimpia ja pitkäaikaisimpia hahmoa. Molemmissa on omat juttunsa jotka todellakin toimiva ja tekevät näistä kahdesta loistavat työtoverit ja ystävät Huntille. Naiskauneudesta vastaava Rebecca Ferguson on helposti sarjan kovin naishahmo, usealla tavalla juuri kuin Hunt, mutta samalla erilainen ja häntä täydentävä.

Siinä missä Alec Baldwin ja CIA:n johtajaa esittävä Angela Basset ovat lähinnä taustaa, niin varsinkin Baldwin onnistuu tuomaan pari hyvää osaa tarinaan. Henry Cavil on kelvollinen omassa osassaan, mutta ei kuitenkaan niin hyvä valinta rooliin kuin olisi voinut toivoa. Sean Harris tosin varastaa roistoshown sillä tämä uusi versio Solomon Lanesta, on jokaisella tavalla parempi kuin edellinen.


Mahdoton Tehtävä: Laskeuma on todella hyvin kirjoitettu ja toteutettu kokonaisuus. Monet stuntit ovat erityisen hurjia ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki tuntuu aivan mahdolliselta. Muutamissa kohdissa ollaan yli-ihmisten puolella, mutta Mission Impossible, toisin kuin Fast & Furious, osaa edelleen olla maanpinnalla ja tarjota toiminnan ja huumorin täyteisen tiivistunnelmaisen jännityselokuvakokonaisuuden, joka on oman sarjansa terävintä kärkeä. Vaikka elokuvassa on pari osaa, joita jää edelleen toivomaan, niin silti elokuvan päätös on oikein hyvin tehty ja jos tulevaisuudessa vastaan tulee Mission Impossible 7, otan sen innolla vastaan.

 

+ Tom Cruisen Ethan Hunt

+ Intensiivinen toiminta hurjine stuntteineen

+ Huumoripainotteinen ote

+ Esimerkillinen kokonaisuus

 

- Vähän kehno kakkospahis

- Muutamia asioita jää edelleen kaipaamaan

 

Arvosana: 9,0

 

Mestariteos