Resident Evil sarja jatkuu, nyt elokuvamuodossa

 

 

Resident Evil on pelisarjana sieltä parhaasta päästä ja mutta elokuvien kanssa tilanne ei ole niin hyvä, paitsi kun kyseessä ovat animaatioelokuvat. Degeneration on mahdollisesti edelleen se paras RE elokuva ja vaikka Damnation ei juuri vakuuttanut, niin Vendetta vakuutti uudelleen ja uusin elokuva sarjassa, jatkaa samalla laadulla ja ensimmäinen selvä jatko-osa.

 

 

 

Poliisi, sotilas, tutkija, valttikortti ja erikoisagentti

Elokuva alkaa varsin nopeasti pienellä alustuksella joka sitoo elokuvan aiempaan, Vendettaan. Samalla saadaan myös vähän taustaa nykyisestä pääroistosta, joka saattaa hyvinkin olla paras pääroisto sitten Albert Weskerin, sillä tämän roistopuolelle päätyneen hahmon taustatarina on sympatiaaherättävä ja hänen toimintatapansa, sieltä potentiaalisesti uhkaavimmasta päästä. Tällä kertaa pelin varsinaiseksi päähenkilöksi nousee omien demoniensa kanssa painiva poliisi Jill Valentine, joka edelleen syyttää itseään siitä, mitä teki Weskerin mielenhallinnan alaisena. Hänen hyvä ystävänsä ja partnerinsa, kapteeni Chris Redfield auttaa häntä parhaansa mukaan, kuten myös entinen tiimitoveri Rebecca Chambers, kun BSAA kohtaa uudenlaisen biouhan. Samalla aikaa Claire Redfield kohtaa arveluttavan miekkavalaan ruumiin, jossa olevat puremajäljet ovat huolestuttavan suuret. Omalla tahollaan elokuvasarjan vakionaama Leon Kennedy taas jahtaa roistotutkijaa. Lopulta kaikki tiet johtavat yhteen ja samaan paikkaan, Alcatrazin vankilasaarelle.

Siinä missä Leon Kennedy on ollut mukana jokaisessa elokuvassa, on tämä Jillille ensimmäinen ja kuten Chrisin tapauksessa Vendettassa, uuden hahmon asettaminen kärkihahmoksi toimii erittäin hyvin ja tukee todella toimivasti tarinaa ja sen etenemistä. Tukijoukko on myös koottu erittäin hyvin sillä Chris, Rebecca, Claire ja Leon kaikki ovat omalla tavallaan erityisiä hahmoja ja Jillin tavoin kaikilla on se omanlainen tyylinsä. Leon on nopea, lähes yli-inhimillisen tehoas soturi kun taas Chris on hitaampi, mutta tankkimaisempi sotilashahmo, erittäin hyvä vastinpala Leonille. Claire taas on veljensä opettama taistelija, jolla ei kuitenkaan ole varsinaista koulutusta taistelussa, mutta joka on itseoppinut. Rebecca taas on enemmänkin älyllinen osa kokonaisuutta ja jättänyt erikoisoperaatiot taakseen. Jill taas on jotakin Chrisin ja Leonin väliltä sillä hän ei ole ihan niin taitava kuin Leon, koska ei ole erikoisagentti, eikä niin järeä kuin Chris, minkä hän kompensoi toisilla tavoilla. Pääviisikko, tavallaan nelikko, on joka tapauksessa koonti sarjan kärkihahmoista ja jokaisella on paikkansa tarinakokonaisuudessa ja jokainen pääsee omalla kohdallaan loistamaan. Jill on ehkä päähahmo, mutta varsinkin Leon varastaa valokeilan jokaisessa pätkässä jossa on osallisena.

Tarinallisesti kokonaisuus rakentuu oikein hyvin ja etenee vikkelästi. Kauhupätkiä on vähemmän ja peli nojaa toimintaan paljon enemmän. Vähän hitaampiakin pätkiä on, kun roisto tyypilliseen tapaansa haluaa avata motiivejaan ja retostella suunnitelmansa nerokkuudella, jossa on tietenkin pari selvää virhearviotakin. Jokainen hahmo on todella uskollinen alkuperäiselle ja ääninäyttely on todella hyvällä tasolla. Leonin äänenä on pääjatkumosta tuttu Matthew Mercer joka on se todellinen Leonin ääninäyttely ja kaikessa coolissa tyylissään. Jillinä tosin on remake jatkumon Nicole Tompkins ja Clairena remake jatkumon Stephani Panisello. Chrisinä taas aiemmasta elokuvasta tuttu Kevin Dorman. Pääroisto on myös huipputasoa sisällöllisesti ja ulkoisesti, sillä tässä hahmossa on selvää tyyliä ja ainoa harmi onkin että hän jää todennäköisesti vain tämän yhden elokuvan roistohahmoksi.

 

Bioterrorismia, mutta pahempana kuin koskaan

Tämän elokuva uhka, on mahdollisesti sieltä pahimmista päästä mitä koskaan aiemmin ja yksi tiivistunnelmallinen jännityspätki näyttää sen todella osuvasti. Roistohahmon suunnitelma on varsin nerokas ja RE mittakaavassa se on vaihteeksi vähän erilaisempi ja oikeasti potentiaalisesti toimiva. Mitä tulee varsinaiseen kauhutunnelmaan, niin sitä pelissä ei ole erityisen paljon, muutamia pätkiä lukuunottamatta, mutta Resident Evilin tarinajatkumoa kokonaisuus vie todella hyvin eteenpäin sillä Death Island sijoittuu aikaan RE6:n ja RE: Vendettan jälkeen ja kummastakin on selvät viittaukset jotka nitovat kaiken hienosti yhteen. Siinä missä Jillin tarinakuvio viittaa suoraan RE5:n tapahtumiin, niin Chris kertoo Jillille siitä, mitä hänelle tapahtui RE6:n aikaan ja eräs tuttu hahmo Vendettasta tekee paluun, kuten myös muutama tarinakuvio.

RE asetelmasta vedetään irtopisteitä myös siksi, että tämä ensimmäinen kerta pelien ja elokuvien kanssa kun Leon Kennedy ja Jill Valentine oikeasti jakavat ruutuaikaa tai edes ovat samassa elokuvassa. Welcome to Raccoon Cityä ei lasketa koska se on loukkaus koko sarjaa kohtaan. Leon ja Jill yhdessä ei ole kuitenkaan ainoa asia mikä todella vetää irtopisteitä sillä kaikkien hahmojen yhteispeli tekee kokonaisuudesta merkittävästi paremman. Leonin ja Clairen kemiaa ei korosteta enempää eikä Leonin ja Chrisin, koska Degeneration, Infinite Darkness ja Vendetta käyttivät siihen aikaa ja nyt Death Island yrittää tehdä jotakin omaa ja Jill on tässä kohtaa avainasemassa.

Animaatiotyyliltään Death Island on ehdottomasti onnistunut kokonaisuus joka tarjoaa paljon laadukasta katseltavaa hyvin brutaalilla tyylillä. Zombit tekevät pahaa jälkeä, luodit tekevät pahaa jälkeä ja verta riittää, unohtamatta sitä viimeinen pomotaistelutyylistä superhirviötä joka on tämän sarjan vakiovarusteita. Death Island on erittäin uskollinen sarjan tyylille ja kaikki hahmot näyttävät todella hyviltä. Mutta kritiikkinä sanottakoon että Clairesta yritetään edelleen tehdä brunettea punapään sijaan, mikä haaskausta. Eikä elokuva muutenkaan ole virheetön sillä paikka paikoin tuntuu että tietyissä hetkissä, joissa ei pitäisi kiirehtiä, kiirehditään ja pyritään vain pääsemään nopeasti eteenpäin. Vaikka olisi tilaisuus herkutella ja ottaa erinäisistä tilanteista enemmän irti.

 

Taattua laatua toiminnallisella otteella

Toiminnallisessa mielessä elokuva vetää monesti ne isoimmat pisteet, mutta sanotaan että tämä ei ole suoraan parempaa kuin aiemmissa elokuvissa. Degenerationin kohtaus jossa Leon juoksee putoavalta alustalta toiselle on edelleen yksi tyylikkäimpiä toimintapätkiä mitä mieleen tulee ja Vendettan käytävä ammuskelu on edelleen yksi hienoimmin tehtyjä ja nopeatempoisimpia taistelupätkiä mitä mieleen tulee eikä Death Island suoraan tarjoa mitään parempaa kumpaankaan, mutta onnistuu kuitenkin tarjomaan hyvin tehtyjä hetkiä joissa on lennokasta akrobatiaa, ruudinsavuista räiskintää, näyttävää lähitaistelua ja erinomaisesti tehtyjä yhdistelmähetkiä joissa suoraan halutaan vain käyttää isoja aseita ja samalla mahdollisesti tarjota hieman nokkelia viittauksia peleihin jotka ovat tulleet aiemmin.

Toiminta on erittäin hienoa katseltavaa ja istuu tähän sarjaan todella hyvin. Siinä on harmillista lähinnä se, että mukana ei ole yhtäkään niin ikimuistoista hetkiä mitä Degenerationista ja Vendettasta kummastakin löytyi useampi. Lopputaistelu on vähän liian venytetty aseleikki jossa tulitetaan yhtä isoa mörköä sen sijaan että toiminta-aikaa olisi käytetty myös pikkumonsujen lahtaamiseen. Tämä on kaikki todella laadukkaasti toteutettua ja mielekästä viihdettä, mutta tuntuu että tämä on eräs asia jossa olisi voitu hieman jakaa aikaa ja saada muutamat asiat oikeasti erottumaan joukosta, sen sijaan että kyseessä olisi vain kokoelma erilaisia vivahteita.

Death Island on joka tapauksessa yhtä laadukasta katseltavaa kuin Vendetta ennen tätä, vaikka Death Island ei teekään mitään niin ihmeellistä ja mieleenpainuvaa, mutta ei myöskään mitään sellaisia selkeästi erottuvia "virheitä" mitä Vendetta aiemmin. Valtaosa kritiikistä liittyy tiettyyn sekavuuteen ja hosumiseen. Jill ja Leon olisivat voineet toimiva parina vähän pidempään, lopputaistelua olisi voitu hallinnoida paremmin ja sivuhahmojen kanssa voitaisiin hiljalleen päästä irti siitä, että kaikki paitsi A-ryhmä ovat melko epäpäteviä. Mutta joka tapauksessa tämä on yksi vuoden suosikkielokuviani ja jos tälläisiä tulee lisää, katson ne varmasti, etenkin jos mukana on Leon Kennedy, ja muita tuttuja hahmoja.

---

Kokonaisuus 

Death Island on Vendettan tavoin erittäin tyylikäs kokonaisuus. Se etenee nopeasti eikä jää junnaamaan paikallaan. Päähenkilöt on toteutettu erinomaista, toimintapätkät ovat todella mielekästä seurattavaa ja kokonaisuus niputtaa hienosti yhteen elokuvia ja pelejä. Resident Evil tunnelma on vahvasti läsnä ja elokuvan heikkoudet ovat melko pienimuotoisia kaikkien vahvuuksien rinnalla. Tämä ei ole juurikaan kauhuelokuva muutamia pätkiä lukuunottamatta, vaan enemmänkin toimintaelokuva ja kuten parhaat pelitkin sarjassa, toiminta on se osa joka sarjassa toimii parhaiten.

 

+ Näyttävää toimintaa

+ Resident Evil tyyliä ja tunnelmaa

+ Leon Kennedy

+ Hyvin tehdyt hahmot ja pääroisto

 

- Tilanteista saisi irti enemmänkin

- Tietty hosuminen ja heiluva rytmitys

 

Arvosana: 9,0

 

Mestariteos