SEn toinen luku päättää edellisessä elokuvassa alkaneen tarinan, kun 27 vuoden jälkeen Se palaa, jälleen Pennywisen hahmossa. Siispä, myös luuserit tekevät paluun.

 

 

 

Stephen Kingin (joka esiintyy myös tässä elokuvassa) yhteen parhaaseen kirjaan pohjautuva elokuva on tunnelmallisesti, tyylillisesti ja kauhutasoisesti samaa maata kuin edeltäjänsä. Aikuisia versioita lapsista esittävät mm. Jessica Chastain, Bill Hader ja James McAvoy. Vaikka he ovatkin niitä tunnetuimpia, niin jokainen luusereita esittävä tekee erinomaisen suorituksen. Melkeinpä voisi sanoa että sekä lapsi että aikuisversiot Richiestä ja Eddiestä ovat ne kaikista hauskimmat, mutta edelleen sanoisin että Sophie Lillis on elokuvakaksikon vahvin tähti nuorena Beverlynä. Tuttuun tapaan Bill Skarsgård jatkaa Pennywisen roolissa eikä taso nyt varsinaisesti muutu, se on yhtä hyvää jälkeä kuin aiemminkin.

Aikuisversioista Bill Hader on ehkä se kaikkein hauskin mutta kyllä tiettyä hatun nostoa ansaitsevat sekä Jay Ryan ja James Ransone Beninä ja Eddienä, sillä kumpikin tekee erinomaisen roolisuorituksen. Muutenkin näyttelijät tekevät todella hyvää jälkeä kummassakin elokuva, vaikka mukana on myös niitä vähän heikompiakin roolisuorituksia kuten Wyatt Oleff ja Teach Grant.


Tarinallisesti elokuva jatkaa kirjan linjalla, vaikka esiin ei tulekaan niitä kirjan monia kauhuhienouksia ja Pennywisen monipuolisuus pysyy edelleen varsin rajattuna ja klovnisidonnaisena. Tarina alkaa kun Pennywise herää horroksestaan ja kuin häntä odottaen, aikuinen Mike huomaa oitis kauhulähteen paluun ja kutsuu kaikki luuserit takaisin Derryyn. Pikku hiljaa heidän muistonsa alkavat palata ja samalla he saavat tietää lisää siitä, mitä heidän on tehtävä, välttääkseen karun kohtalon.

Se mikä on elokuvan suola on luuserien keskinäinen kemia ja menneiden tapahtumien mieleenpalauttaminen. Siinä missä Ben on muuttunut todella paljon aiemmasta itsestään, ei Eddie ole muuttunut juuri yhtään. Mike ei ole koskaan lähtenyt Derrystä kun taas muut ovat ja niin Beverly kuin Eddiekin ovat omilla tahoilleen luoneet lapsuutensa hirveydet uudestaan elämäänsä. Se miten hienosti elokuva etenee ja rakentuu kantaa lähes 3 tuntista kokonaisuutta eteenpäin. Elokuva rakentuu todella hienosti eikä tunnu missään kohtaa juuri laahaavan, kunhan vain lähtee ensin kunnolla käyntiin.


Kauhu on tietenkin avainosassa koko elokuvassa. Hyvin usein kauhu on hiljalleen kasaantuvaa ja taustalla kehittyvää joka sitten laukeaa yhteen nopeaan säikäytykseen tai äkkiä kiihtyvään syöksyyn. Se toimii erinomaisesti sillä vaikka ajoittain langetaankin siihen halpaan säikyttelyyn, niin toinen toistaan groteskimmat hirviöt onnistuvat luomaan hyvin karmivia hetkiä joissa onnistutaan ajoittain todella yllättämään.

Mitä tulee kauhuelokuviin yleensä, niin ne jotka eivät käytä halpaa (jump scare) säikyttelyä, vaan metodisempaa psykologisempaa ja hienovaraisempaa kauhua hyväkseen, toimivat paljon paremmin. It 2 on kuin yhdistelmä näistä kahdesta sillä se säikyttely on jatkuvaa, mutta monesti ne hitaatkin hetket toimivat todella hyvin ja elokuvassa on todellakin muutamia erityisen onnistuneita kauhun hetkiä.


Kokonaisuutena It 2 on yksi parhaita Stephen King filmatisointeja, vaikka se ei SEn syvintä olemusta vieläkään täysin hyödynnä, vaan jumittaa klovniasuun. Vielä on vähän aikaista sanoa että olisiko tämä edeltäjäänsä parempi, sillä molemmat ovat todella samankaltaisia elokuvia ja about yhtä uskollisia lähdemateriaalille. Jos nyt pitäisi sanoa niin kyllä tämä ainakin on hauskempi elokuva.

 

+ Loistavat näyttelijäsuoritukset

+ Tarina

+ Tunnelma

+ Huumori

 

- SE ei vieläkään ole todellinen SE

- Sortuu usein halpaan säikyttelyyn

 

Arvosana: 7,8

 

Erityinen