Darkest%20Hour.jpg?1550702829

Gary Oldman Winston Churchillina

 

Britannian historian synkimmän hetken ympärille rakentuva elokuva on ennen kaikkea tarina yhdestä miehestä joka mahdottomalta tuntuvan tilanteen edessä korostaa Englannin mahtia ja rikkumatonta tahdon voimaa: "Me emme antaudu!"

 

 

 

Toukokuu 1940. Hitlerin rautaisella nyrkillä johtama natsi Saksa valloittaa Eurooppaa koko ajan enemmän. Englannissa pääministeri Neville Chamberlain joutuu jättäämään tehtävänsä, koska on menettänyt opposition ja samalla parlamentin luottamuksen. Kun kansakunnan synkin hetki koittaa, puolue joutuu kuningas Yrjö VI:n (Ben Mendelsohn) kauhuksi valitsemaan tehtävään ainoan miehen jonka opposition voisi koskaan hyväksyä.

Toisen maailmansodan muuttuessa koko ajan hurjemmaksi, nousee oman puolueensa epäilemä Winston Churchill (Gary Oldman) pääministeriksi. Hänen harteilleen lankeaa koko maailman paino, kun hän joutuu ratkaisemaan sen, miten hän aikoo johtaa maata joka on sodan partaalla. Amerikan presidentti Rooseveltin kädet ovat sidotut eikä hän voi auttaa Churchillia. Oma puolue yrittää päästä hänestä eroon. Kuningas taas pelkää häntä. Tukea hän saa niin uudelta sihteeriltään neiti Laytonilta (Lily James) kuin hänen vaimoltaan Clemmieltä (Kristin Scott Thomas) joka tuntuu olevan ainoa jonka kanssa Churchill voi olla oikeasti oma itsensä.

Elokuva perustuu hyvin pitkälti todellisiin tapahtumiin, mutta mukana lienee myös jonkin verran dramatisointia. Oli tilanne mikä tahansa niin Synkin hetki on monella tavalla yksi viime vuoden parhaita elokuvia.

Pääpaino on jännitteessa jota sodan paino aiheuttaa. Churchill esitetään elokuvassa omanlaisenaan, vahvatahtoisena ja järkkymättömänä mahtimiehenä joka mittailee ihmisiä ja tekee omia tulkintojaan. Hänellä on ajoittain rankat toimintatavat ja hän onnistuu suututtamaan ihmisiä, mutta hänen perimmäiset motiivinsa ovat kansakunnan edun tavoittelussa. Todella monet hänen puheistaan pitävät sisällään runsaasti hyvää materiaalia ja todella viisaita sanoja. Tapa jolla kaikki esitetään on todella hieno ja ennenkaikkea onnistunut ja toimiva.

Elokuvassa on paljon valon ja varjon leikkiä ja pitkiä hetkiä joissa vain katsotaan miestä, jolla on yllään maailman vaikein tehtävä. Yksittäiset hetket joissa Churchillia kuvataan aivan läheltä, ovat todella vahvasti tehtyjä, varsinkin sikarin savun sävyttämänä.

Elokuvan kaikkein suurin mahti on Gary Oldman. Lähes tunnistamattomaksi maskeerattu Oldman näyttää todellakin siltä, miltä Winston Churchill näyttää. Hän onnistuu tuomaan erittäin monet puolet hahmosta vahvasti esille. Yhtenä hetkenä hän on äkäinen ja räyhäävä mahtimies ja toisena hetkenä rakastava ja huolehtiva aviomies. Oldman tuo erinomaisesti esille kaikki puolet hahmosta. Churchill on monella tavalla todella uhkaavan oloinen hahmo, mutta sitten on niitä hetkiä joina näkee että hän on inhimillisempi kuin arvaisikaan.

Muita esimerkillisiä suorituksia ovat Lily Jamesin rooli sihteerinä, Kristin Scott Thomasin rooli vaimona ja Ben Mendelsohnin roolin kuninkaana. He jäävät parhaiten mieleen, mutta myös vähän vähemmällä huomiolla olevista suorituksista löytyy ihan hyvää materiaalia. Yhtenä esimerkkinä sir Anthony Eden.

Kaikki elokuvan parhaat hetke, niin ne jännitettä täynnä olevat, kuin ne erityisen hauskatkin, liittyvät tavalla tai toisella Churchilliin itseensä.

Oli sitten kyseessä hetki kun hän suuna päänä huutaa kabinetin jäsenille siitä: "Että on myöhäistä neuvotella tiikerin kanssa, kun pääsi on jo sen suussa." Tai sitten nopea hetki kun hän pistää Halifaxin paikalleen käskemällä tätä olemaan keskeyttämättä häntä kun hän keskeyttää häntä. Tai sitten yksi nopea hetki jona hän korostaa olevansa vastuussa kaikessa ja siksi hän istuu pääministerin tuolilla. Erinomaisena vastapainona ovat hetket jotka ovat paljon kevyempiä. Kuten se kun hänen sihteerinsä kertoo hänelle että hän tekee voiton merkin väärin päin ja mitä se väärin tehtynä tarkoittaa. Tai sitten hetki jona hän ilmoittaa sihteerilleen tulevansa WC:stä, luonnon asussaan. 

Synkin hetki on erinomaisesti jaksotettu ja rytmitetty elokuva. Siinä tapahtuu kokoajan jotakin ja varsinkin aivan lopussa, se pääsee kaikkein kovimpaan vauhtiin, onnistuen päättämään kaiken erityisen hyvin. Kaikki metrohetkistä viimeisiin sekunteihin, ovat erityisen vahvaa draamaa.

Kokonaisuutena Darkest Hour on erinomaisesti tehty historiallinen draama. Se ei kerro koko sodan tapahtumia vaan keskittyy toukokuuhun. Churchillin ensimmäisiin päiviin ja viikkoihin pääministerinä. Elokuva on erinomainen kokonaisuus ja ennenkaikkea erittäin hyvin tehty tarina todellisesta historiasta.

 

+ Gary Oldman on ilmiömäinen

+ Erinomainen jaksotus

+ Vahva tunnelma

+ Monta erinomaista kohtausta

 

- Ei kerro koko tarinaa

- Tuntuu helposti saman asian toistolta

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava